LastenhuoneTuli taas kerran todistettua miten hermoja raastavaa kotimaanmatkailu on. Etenkin ajaminen letkoissa samaa tasaisen tappavaa nopeutta riippumatta siitä mitä tienvarsikylteissä lukee. Tästä asiasta on kyllä tullut runoiltua ennenkin, joten siirtäkäämme katseemme suoraan Hämeenlinnaan, Etelä-Suomen läänin hallinnolliseen pääkaupunkiin.

Hämeenlinna, Hämis tai Hämpton Court. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tänä kesänä kyseinen kaupunki isännöi jokavuotisia asuntomessuja, kuten jokainen Joka kodin asuntomarkkinoita ja Remontti-Reiskaa seurannut hyvin tietää.

Osasin pelätä pahinta rakkaan vaimoni saatua päähänsä asuntomessujen olevan välttämätön kesälomavisiitin kohde tulevaa syksyn muuttoa silmälläpitäen. Sieltä saisi kuulemma elintärkeitä ideoita tulevan kodin sisustamista varten. Muistini kovalevyn syövereihin oli näet palanut lähtemättömästi kaksi vuotta sitten puhelimessa käymäni keskustelu.

Aina korrekti ystäväni oli päätynyt kesällä 2005 Espoon asuntomessuille, ja satuin soittamaan hänelle alkuillasta, kun mies oli kiertänyt vaimonsa kanssa lähestulkoon jokaisen alueella olleen asuntokohteen. Armeijassa, akateemisessa maailmassa ja ulkomaiden kriisipesäkkeissä asti koulittu mies kuulosti epätoivoiselta koitoksen lähestyessä loppuaan. Olisin valmis esittämään kahden vuoden takaisen esityksen pohjalta miehelle jonkinlaista rauhanajan urhoollisuusmitalia.

Itse en ole samalla tavalla urhea mies. Hämeenlinnan asuntomessuilla vallitsi pelkäämäni tungos. Messukohteena olevat talot on suunniteltu perheille, joihin tuskin kuuluu viittä henkeä enempää. Kymmenkertainen lauma turisteja saman talon sisällä on liikaa.

Alue ja asunnot olivat pääosin hyvän näköisiä, mutta mietin hiljaa mielessäni miten kauan. Messuvieraat ovat armoton rasite taloille. Ihmiset tunkevat, jumittavat, räpläävät ja ihmettelevät eri yksityiskohtia. Tungoksessa pyörivien vieraiden selkäreput raapivat seiniä tehden ikäviä naarmuja suojaamattomiin seiniin. Osa jopa istui ja mutusti omia eväitään parvekkeilla kuin kotonaan, suunnitellen samalla seuraavia kierrettäviä kohteita!

Itse kestin tungosta kolmen kohteen verran. Sen jälkeen siirryin Patrikin kanssa leikkipuiston puolelle, ja Jutta jäi kiertämään taloja omin nokin. Ei ehkä viimeisen päälle herrasmiesmäisin ratkaisu, mutta pohjimmiltaan toimivin koko perheen lomareissun kannalta.

Sää oli oikein sopiva messuvierailulle. Ei ollut liian kuuma, mutta emme saaneet sadettakaan niskaan, vaikka taivas pilvien peitossa olikin. Pilvissä olivat myös hinnat. Niin talojen kuin muun tarjottavan kohdalla.

Talojen vieressä oli aina kyltti, jossa ilmoitettiin mm. toteutuneet rakennuskustannukset. Mummonmarkoissa ajateltuna kahdella miljoonalla ei olisi saanut juuri ensimmäistäkään esittelykohdetta! Hiihtoliiton kunniapuheenjohtajan(!) Paavo M. Petäjän terävää r-kirjainta käyttäen; korostan, että hintaan eivät sisältyneet sisällä olleet (design)-huonekalut, joiden avulla mielikuvia asumisesta todellisuudessa myytiin.

Asuntomessut ovat keski-ikäisten (tai henkisesti keski-ikäisten) kesäfestarit. Tämä rock-juhliin verrattuna näkyvä ikä- ja toimeentuloero näkyy vieraiden lisäksi myös hinnoissa. Limsapullo kolme euroa, ja paperilautaselta tarjottava ranskanperunoihin perustuva lounasateria 9,50 €! Edes humalainen, vapaudestaan ja kesätyörahoistaan riehaantunut festarinuori ei maksaisi moista mukisematta. Messuilla sen sijaan pikeepaidoissaan kulkevat Remontti-Reiskan opetuslapset maksavat pyydettävän hinnan mistä tahansa silmää räpäyttämättä. Minä muiden mukana.

En tiedä onko Kari Hotakainen käynyt asuntomessuilla ennen Juoksuhaudantien kirjoittamista. Ainakin itselleni Hämeenlinnan vierailu osoittautui inspiroivaksi. Pelkään hieman samaa vaimoni osalta. Oma kolumnin kirjoittamiseen kohdistuva inspiraationi kun ei maksa meille mitään, mutta tuleva rynnäkkömme Vepsäläiselle tuskin tulee olemaan kukkarolle kevyt.

Linkit:
Hämeenlinnan asuntomessut 2007
Joka kodin asuntomarkkinat
Hornankattila: Teiden ritarit, ladyt ja aatelittomat