Raskaus on kuulemma trendikästä, ja vauvoista on tullut myös miehille sopivia asusteita. Mitä he#%¤ttiä?

Maakunnan valtalehden viikonloppuliitteen mukaan isät ovat tällä vuosikymmenellä ottaneet vanhemmuuden omakseen. Kahvilat täyttyvät isyyslomaa viettävistä miehistä, jotka ryystävät iloisesti kikatellen lattea vauva kantokopassa.

Tämän siitä saa kun hankkii oman kofeiiniannoksensa cokiksen avulla. Kuinka moni kola-olli saa trendiravintoloissa ihailevia silmäniskuja kauniilta neitokaisilta? Sitähän minäkin.

Tarkoituksenani ei ollut murista kolaa ja lattea juovien miesten isyyden tai isättömyyden eroista. Asia tuli vain mieleeni tehdessämme viime viikonloppuna täsmäiskun pääkaupunkiin koko perheen voimin.

Viikonlopun päätarkoitus oli vierailu ystävien luona, mutta reissuun oli paremman puoliskon mielestä aivan välttämätöntä yhdistää laaja-alainen ja kattava kierros keskustan tavarataivaissa. Omasta mielestäni elämme jo maallisen materiaalin suhteen ylettömässä yltäkylläisyydessä. Olin ilmeisesti väärässä.

Aiemmin ostoksilla käynti oli helppoa. Laahustin vain väsyneen oloisena perässä ja ryystin limppaa pullon suusta. Nykyisin asiat ovat toisin. Tänä päivänä kulutushysterian temppelissä käynti tarkoittaa päivystämistä kauppakeskuksen lasten leikkipaikan vieressä. Oma jälkikasvuni kun ei enää köllöttele kantokopassa, vaan vipeltää pää kolmantena jalkana ympäriinsä.

Ostoskeskuksessa soi rauhoittava musiikki ja kehittyneimmät manipuloivat kuluttajien mieliä tuhauttelemalla ilmoille ostoskiihkoa herättäviä tuoksuja. Ympäristö vaati silti mielestäni yhä tuunaamista. Kaupoissa pitäisi olla lasten leikkipaikan vieressä virikkeitä myös isille. Enkä nyt puhu niistä lattea latkivista isistä vaan meistä tavallisemmista urheilusta ja tekniikasta sävärinsä saavista miehistä.

Helsingin keskustasta on tunnetusti mahdotonta löytää autolle edullista parkkipaikkaa. Ei löydy parkkia meille miehillekään. Olen näet jo pidempään odottanut ns. miesparkkien rantautumista Suomeen. Jos Lempäälän Ideaparkissa moinen ihanuus olisikin olemassa, ei se lämmittänyt omaa mieltäni viikonloppuna.

Aviomiesparkin ideana on tarjota paikka, jonne vaimot voivat viedä ostosreissuun kyllästyneet miehensä lepäilemään. Parkissa herrat saavat lukea lehtiä tai katsella televisiota. Joissain tapauksissa puolison parkkiin jättäminen maksaa muutaman euron, jolloin mies saa myös jotain syödäkseen ja juodakseen jotta raukka ei jää aivan oman onnensa nojaan. Ei liene yllättävää, että miesparkit ovat osoittautuneet Euroopan suurkaupungeissa valtavan suosituiksi.

Miesparkit loistivat poissaolollaan maamme pääkaupungin tavarataloissa. Sen sijaan tulin liiankin tietoiseksi siitä, että Kampissa on kolikoilla toimivia veneitä, raketteja ja helikoptereita, jotka hetkuttavat lasta euron kerta. Piheyteni vuoksi laitteet tosin heiluvat lähinnä poikani omalla lihasvoimalla.

Sokoksella on tarjolla legoja, joilla pikkuprinssit ja -prinsessat voivat kehittää omaa luovuuttaan. Samassa tilassa välkkyy myös televisio, jossa viime viikonloppuna pyöri ajankohtainen elokuva Toy Story. Läheisessä Tennispalatsissa kun on näytillä Pixarin tuotantoa esittelevä animaatioelokuvanäyttely.

Stocka puolestaan luottaa vieressä herkkujaan tarjoavan Carrolsin vetovoimaan. Hampurilaiset yhdistettynä liukumäkeen ja lastenhoitohuoneeseen toimii kuin tauti, vaikka vanhempana eri mieltä yhdistelmän kasvattavuudesta olenkin. Sain sentään kokea kyseisessä paikassa isän ylpeyttä, sillä Patrik alkoi pikaisesti ojentaa muita lapsia miten liukumäestä tulee laskea oikeaoppisesti. Besserwisseröinti taitaa kulkea verenperintönä.

Yllättävää kyllä, kauppakeskusten leikkipaikoilla oli kovin vähän muita miehiä itseni lisäksi. Onko vanhemmuuden trendikkyys mennyt ohi? Vai ovatko latte-isät väsyneet, ja omaksuneet perinteisemmän retroisän roolin? Tai onko klassinen miehisyys muodikkainta juuri nyt?

Itse odotan sitä muotivirtausta, jonka mukaan on äärimmäisen trendikästä raahustaa väsyneen näköisenä uhmaikäisen lapsen huutaessa vieressä pää punaisena.