Taas on se aika vuodesta, jolloin voi alkaa kuola valuen odotella uusia herkkulevyjä kauppojen hyllyille. Tottahan toki musiikkia tehdään ympäri vuoden, mutta kummallisesti etenkin monet hittejä pursuavat kokoelmalevyt ilmestyvät joulun alla.
Tulossa on taas sellainen määrä musiikkia, että alta pois. Uusimman Rumban "Tulevat tahdit" -palstaa lukiessa iskee olo, jota kuvannee parhaiten sana runsaudenpula. Vanhat lukiotutut eli Brunilan Teemu ja Haatajan Samuli lykkäävät taas ulos uuden platan, joka tulisi kaiketi ostaa jo pelkässä kannatusmielessä. The Crashin musiikki ei näet ole aivan sitä omaa ominta tyylilajiani.
Myöntää kyllä täytyy, etteivät Teemun opiskelut oikkiksen ja kauppakorkean kursseilla näytä menneen hukkaan, vaikka musiikin puolelle onkin lipeämässä. Sen verran tehokkaasti bändi on saanut markkinoitua uutta levyään, että markkinoinnin luennoilla on oltu hereillä, ja mainio diili Warnerin kanssa neuvoteltu.
Hyvät tarinathan myyvät, joten selittämällä diggailleensa homodiscoa jo pienestä pojasta, ja kokevansa olevan valkoinen turkulainen jätkä, joka haluaisi olla keski-ikäinen musta nainen, antaa Brunila medialle kirjoitettavaa riittämiin. Mitä sillä on väliä jos toimittajia vähän vedätetään bändin levymyynnin kasvattamiseksi. Samasta julkisuudestahan kummatkin elävät.
Ja sitten takaisin sivuraiteelta kohti määränpäätä. Lisää suomalaista herkkua tarjoilee Don Huonot, joka pisti bändinä pillit pussiin. Tulossa on kokoelmalevy, joka pitää luultavasti sisällään aikamoisen läjän suomalaisen rockin klassikoita 90-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja kuluvan vuosituhannen alusta. Tämäkin houkuttelisi, sillä kotoa löytyy tällä hetkellä vain yksi yhtyeen aiempi levy, paljon parjattu mutta mielestäni mainio "Tähti".
Nyt listojen kärjessä keikkuu Putro & pojat -soitinorkesterin eli Zen Cafen kokoelmalevy "Jättiläinen", joka tuntuisi myös oikein oivalta hankinnalta levyhyllyyni. Etenkin kun tunnen olevani yhtyeen aiemman levyn nimen mukaisesti Idiootti, kun en ole tullut hankkineeksi yhtään aiempaa pitkäsoittoa. Tämä siitä huolimatta, että bändi on todistanut omaavansa hurjan määrän ajatuksia herättäviä hittejä kaikilla näkemilläni keikoillaan.
Muita messeviä ulkomaan audioherkkuja tarjoaa ilmeisesti myös jo uransa päättäneen Stone Temple Pilotsin tuleva "Thank You", joka ainakin kuulostaa kovasti "kiitos ja näkemiin" -tyyliseltä levyn nimeltä. Yhtyehän on ollut koko olemassaoloaikansa meikäläisen ehdottomia suosikkibändejä, mutta on viihtynyt julkisuudessa lähinnä solistinsa Scott Weilandin säälittävän päihdeongelman ansiosta. Olen itsekseni miettinyt millainen määrä herkullista rockpoljentoa pojilta olisi voinut vuosien saatossa tulla, ellei yhtye olisi heilunut yhtä mittaa hajoamisen partaalla.
Myös Red Hot Chili Peppersin marraskuun puolessa välissä ilmestyvä "Best Of" saattaa olla melkoinen järkäle. Niin vakuuttavaa jälkeä Californian funkkarit ovat viime vuosina tehneet soittimiin pyöritettäväksi. Lisäksi "vuoden odotetuin levy" kriitikkopiireissä eli The Strokesin tuleva lätty kiinnostaisi sekin. Kenties ensin pitäisi kuitenkin hommata käsiin aiempi, maasta taivaisiin kehuttu "Is This It", joka lienee idioottivarma ostos.
Kaiken kukkuraksi myös aiemmin kehumani Danko Jones on saanut aikaiseksi toisen varsinaisen levynsä "We Sweat Blood", joka pitänee sisällään sellaista kanadanherkkua, että siinä kalpenee South Parkin Cartmankin. Kanukit tulevat ja näyttävät mistä kana pissii. Odotukset ovatkin korkealla Tavastialla joulukuussa järjestettävän keikan suhteen, jonne täytynee mennä tarkastamaan bändin kunto. Sitä ennen voisi olla hyvä valmistautua herätyskokoukseen hankkimalla uusi levy, jota bändi kuitenkin markkinoi.
Skotlannin tavallisimmat nuoret miehet eli Travis on myös tehnyt ilmeisesti puolivahingossa uuden levyn, joka voisi puolestaan olla ostos, josta vaimokin pitäisi. Kysymys siis kuuluu: miten hyvä aviomies minä olen? Ajaako Travisin entistä mollivoittoisempi ujellus ohi esimerkiksi tulevasta Pearl Jamin rarities-herkusta? Tiukka paikka. Melkein liiankin tiukka.
Rahaahan periaatteessa riittäisi toteuttamaan kaikkien levyjen aiheuttamat mielihalut, mutta saituus iskee kuin miljoona volttia. Joka tapauksessa aidon levyn ostaminen tuntuu houkuttelevammalta kuin esimerkiksi levyn polttaminen tai netistä mp3:sten kalastelu. Terveisiä vaan Petrille. Etenkin kun nykyisen kotikoneen kaiuttimilla saa aikaan lähinnä pahan mielen. Kenties täytyisikin ostaa uusi tietokone tai kunnon stereot?
Nähtäväksi jää, mitä levyjä hyllyyni kantautuu. Eihän sitä tiedä, vaikka jouluna pukki toisi jotain, tai sitä löytäisi jonkun hyvän syyn palkita itseään silloin tällöin. Ei levyn hinnalla niin kovin montaa juomaa baarissa juo, joten asioita voi myös aina laittaa toiseenkin perspektiiviin.
Tulossa on taas sellainen määrä musiikkia, että alta pois. Uusimman Rumban "Tulevat tahdit" -palstaa lukiessa iskee olo, jota kuvannee parhaiten sana runsaudenpula. Vanhat lukiotutut eli Brunilan Teemu ja Haatajan Samuli lykkäävät taas ulos uuden platan, joka tulisi kaiketi ostaa jo pelkässä kannatusmielessä. The Crashin musiikki ei näet ole aivan sitä omaa ominta tyylilajiani.
Myöntää kyllä täytyy, etteivät Teemun opiskelut oikkiksen ja kauppakorkean kursseilla näytä menneen hukkaan, vaikka musiikin puolelle onkin lipeämässä. Sen verran tehokkaasti bändi on saanut markkinoitua uutta levyään, että markkinoinnin luennoilla on oltu hereillä, ja mainio diili Warnerin kanssa neuvoteltu.
Hyvät tarinathan myyvät, joten selittämällä diggailleensa homodiscoa jo pienestä pojasta, ja kokevansa olevan valkoinen turkulainen jätkä, joka haluaisi olla keski-ikäinen musta nainen, antaa Brunila medialle kirjoitettavaa riittämiin. Mitä sillä on väliä jos toimittajia vähän vedätetään bändin levymyynnin kasvattamiseksi. Samasta julkisuudestahan kummatkin elävät.
Ja sitten takaisin sivuraiteelta kohti määränpäätä. Lisää suomalaista herkkua tarjoilee Don Huonot, joka pisti bändinä pillit pussiin. Tulossa on kokoelmalevy, joka pitää luultavasti sisällään aikamoisen läjän suomalaisen rockin klassikoita 90-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja kuluvan vuosituhannen alusta. Tämäkin houkuttelisi, sillä kotoa löytyy tällä hetkellä vain yksi yhtyeen aiempi levy, paljon parjattu mutta mielestäni mainio "Tähti".
Nyt listojen kärjessä keikkuu Putro & pojat -soitinorkesterin eli Zen Cafen kokoelmalevy "Jättiläinen", joka tuntuisi myös oikein oivalta hankinnalta levyhyllyyni. Etenkin kun tunnen olevani yhtyeen aiemman levyn nimen mukaisesti Idiootti, kun en ole tullut hankkineeksi yhtään aiempaa pitkäsoittoa. Tämä siitä huolimatta, että bändi on todistanut omaavansa hurjan määrän ajatuksia herättäviä hittejä kaikilla näkemilläni keikoillaan.
Muita messeviä ulkomaan audioherkkuja tarjoaa ilmeisesti myös jo uransa päättäneen Stone Temple Pilotsin tuleva "Thank You", joka ainakin kuulostaa kovasti "kiitos ja näkemiin" -tyyliseltä levyn nimeltä. Yhtyehän on ollut koko olemassaoloaikansa meikäläisen ehdottomia suosikkibändejä, mutta on viihtynyt julkisuudessa lähinnä solistinsa Scott Weilandin säälittävän päihdeongelman ansiosta. Olen itsekseni miettinyt millainen määrä herkullista rockpoljentoa pojilta olisi voinut vuosien saatossa tulla, ellei yhtye olisi heilunut yhtä mittaa hajoamisen partaalla.
Myös Red Hot Chili Peppersin marraskuun puolessa välissä ilmestyvä "Best Of" saattaa olla melkoinen järkäle. Niin vakuuttavaa jälkeä Californian funkkarit ovat viime vuosina tehneet soittimiin pyöritettäväksi. Lisäksi "vuoden odotetuin levy" kriitikkopiireissä eli The Strokesin tuleva lätty kiinnostaisi sekin. Kenties ensin pitäisi kuitenkin hommata käsiin aiempi, maasta taivaisiin kehuttu "Is This It", joka lienee idioottivarma ostos.
Kaiken kukkuraksi myös aiemmin kehumani Danko Jones on saanut aikaiseksi toisen varsinaisen levynsä "We Sweat Blood", joka pitänee sisällään sellaista kanadanherkkua, että siinä kalpenee South Parkin Cartmankin. Kanukit tulevat ja näyttävät mistä kana pissii. Odotukset ovatkin korkealla Tavastialla joulukuussa järjestettävän keikan suhteen, jonne täytynee mennä tarkastamaan bändin kunto. Sitä ennen voisi olla hyvä valmistautua herätyskokoukseen hankkimalla uusi levy, jota bändi kuitenkin markkinoi.
Skotlannin tavallisimmat nuoret miehet eli Travis on myös tehnyt ilmeisesti puolivahingossa uuden levyn, joka voisi puolestaan olla ostos, josta vaimokin pitäisi. Kysymys siis kuuluu: miten hyvä aviomies minä olen? Ajaako Travisin entistä mollivoittoisempi ujellus ohi esimerkiksi tulevasta Pearl Jamin rarities-herkusta? Tiukka paikka. Melkein liiankin tiukka.
Rahaahan periaatteessa riittäisi toteuttamaan kaikkien levyjen aiheuttamat mielihalut, mutta saituus iskee kuin miljoona volttia. Joka tapauksessa aidon levyn ostaminen tuntuu houkuttelevammalta kuin esimerkiksi levyn polttaminen tai netistä mp3:sten kalastelu. Terveisiä vaan Petrille. Etenkin kun nykyisen kotikoneen kaiuttimilla saa aikaan lähinnä pahan mielen. Kenties täytyisikin ostaa uusi tietokone tai kunnon stereot?
Nähtäväksi jää, mitä levyjä hyllyyni kantautuu. Eihän sitä tiedä, vaikka jouluna pukki toisi jotain, tai sitä löytäisi jonkun hyvän syyn palkita itseään silloin tällöin. Ei levyn hinnalla niin kovin montaa juomaa baarissa juo, joten asioita voi myös aina laittaa toiseenkin perspektiiviin.
Kommentit