Uusi vuosi, uudet kujeet. Viime vuonna tuli lueskeltua jonkun verran Matti-Esko Hytösen kirjoituksia, sillä eräs hyvä ystäväni lähettelee niitä aina silloin tällöin minulle sähköpostitse. M-EH osuu silloin tällöin napakymppiin, mutta aika usein hänen kirjoituksensa ovat vain ja ainoastaan yksittäisiä ihmisiä piikitteleviä, etten sanoisi jopa ilkeitä. Jos tekstini lipsuvat tämän vuoden mittaan pahasti siihen suuntaan, niin ilmoitelkaa.

Pelkään, että tästä tekstistä tulee hieman ilkeämielinen, vaikka tarkoituksenani on lähinnä kiinnittää huomiota tiettyihin "lainalaisuuksiin", joihin olen törmännyt. Elin näet noin vuoden verran ilman kaapelitelevision ihmeitä eli myös Music TV:n tarjonta oli kanavilla näkymättömillä. Nyt olen taas päässyt MTV:n (tänä päivänä enemmän mainos- kuin musiikki TV) vaikutuksen piiriin. Ehdin jo toivoa, että vuodessa musiikkivideoiden muotokieli olisi kehittynyt entisestä, mutta kyseessä taisi olla turha toivo. Samat jo aiemmin havaitsemani kliseet toistuvat mainosten välissä esitettävissä musiikkivideoissa.

Kysymykseni kuuluukin: Mikä mustia rappareita vaivaa? Tai pikemminkin, mikä on heille musiikkivideoita tekevien taiteilijoiden ongelma? Tuntuu kuin kaikki rap-, hiphop- tai r&b-videot olisivat samasta muotista. Kliseitä pullollaan, ja luovuus hukassa.

Saatan olla väärässäkin, mutta jokaisen mustan miehen rap-videosta tuntuu löytyvän jotakuinkin samat elementit. Itse rappari kulkee ympäriinsä ilman paitaa, etenkin mikäli rautaa on rankaistu riittävästi salin puolella. Mikäli kroppa ei ole kunnossa, pidetään gangstahupparit tiiviisti päällä, ja kolmen kilon kultakäädyt kaulassa.

Omaa ultramachoa olemusta pönkitetään ympärillä kiehnäävillä puolialastomilla naikkosilla, joiden vartalo on usein aivan eri tasoa mitä itse "tähden". Tyttöihin luonnollisesti suhtaudutaan kuten maksullisiin naisiin, peritympeään tyyliin "U r my bitch so shut the f*^k up". Tummat nuoret naiset pikku pikku bikineissä ja mikroshortseissa vispaavatkin takapuoltaan kameralle malliin, josta ei peräkammarin poika osannut vielä parikymmentä vuotta sitten edes unelmoida. Tervemenoa Jallu ja Kalle, tervetuloa Music TV:n Latenight Lick.

Kuvaa täydentävät tuliterät autot, joilla kruisaillaan luu ulkona maailman omistajan elkein. Autot ovat tietysti puhtaita peniksenjatkeita, joilla tehdään vaikutusta edellä mainittuihin naisiin, joita saatetaan raahata oman possen luo uima-altaan äärelle. Näissä megabileissä naiset saavat sitten esitellä itseään äijien kuolatessa kahden sortin lihaa: tyttöjä altaan äärellä, ja grillissä kärisevää piffiä.

Kuvakulma pidetään tietysti enemmän tai vähemmän alaviistossa, jotta tähti näyttää entistä vaikuttavammalta ja mahtipontisemmalta. Kameralle esiintymisen täydentävät kädet, joita täytyy jatkuvasti rytmikkäästi vispata. Vaikka useimmiten nokkela riimittely on kappaleesta kaukana. Tilalla on lähinnä vastenmielinen uho.

Mielenkiintoista onkin rap-videoista ja sanoituksista välittyvä totaalinen itseironian puute. Pohjalta ponnistaneen pojan on pakko pönkittää itsetuntoaan levittelemällä videolla tukuttain dollareita eli ns. kuolleita presidenttejä. Mikäs sen hienompaa kuin plärätä viiden sentin setelinippua.

Miellyttäviä poikkeuksiakin löytyy. Miten sitä sanotaankaan: poikkeus vahvistaa säännön. Aivan loistavan, hyväntuulisen ja tuoreen tuotoksen toi markkinoille syksyllä Outkast-parivaljakon nerokas velmu eli Andre "3000" Benjamin. Kriitikoiden karrelle kehuman tuplalätyn ensimmäinen single "Hey Ya" saa joka kerta kuulijan hyvälle tuulelle. Lisäksi kylkeen pukattu video on huvittava jos mikä. Tottahan se hieman toistaa samaa ideaa, jota Nirvana käytti klassikkonsa "In Bloom" videossa, mutta väliäkö sillä. Kahdeksan Andrea eräänlaisen Ed Sullivan Shown esiintyjänä, ja tytöt menevät sekaisin kuin Beatlesista ikään. "Shake it like a polaroid picture!" Siinä hilpeä tapa viitata tyttöjen peban vatkaukseen.

Toinen tuore mahtivideo tulee The Crashilta, jonka hoviohjaaja Tommi Pietiläinen on taas ylittänyt itsensä. Jo aiemmat "Sugared" ja "Star" olivat loistavia videoita päivän pelastavinen Lassieineen, mutta uusi "Still Alive" näyttää todella tuoreelta Music TV:n tusinavideoiden seassa. Kasarihenkeä ja homodiscopoljentoa sekoittava kappale sopii täydellisesti 80-luvun poliisisarja Hill Street Bluesilta näyttävään videoon. Välillä tosin visuaalisesti tunnutaan menevän jopa Village Peoplen suuntaan, kun poliisikammarin portaissa tanssitaan univormut päällä! Itseironiaa ja huumoria sopivassa suhteessa, se tuskin tulee tekemään hallaa levymyynnille.

Totta toki on, että rock-maailma on täynnä rap-videoita vastaavia kliseitä. Kenties tunnetuin esimerkki rokkikukkoilun typeryydestä on loistava Spinal Tap -parodia, jonka tosin osa muusikoista sanoo olevan siistitty versio todellisuudesta. Hölmöläisiähän riittää joka saralle, se on varmaa, mutta itselle nauramisen taitoa tulisi osan selkeästi opetella. Myös takakireiden, taiteellisesti lahjattomien kolumnistien.