Herään. Alahuulessa sykkii. Helvetti, en paremmin sano. Partaa ajaessani huomaan saaneeni komean päivän teemasairauden. Keskellä alahuulta komeilee näet hurja huuliherpes. Tai HSV-1, kuten saan puolen päivän aikaan kuulla. Sykkiminen sen sijaan tarttuu koko mieheen, ja jatkuu koko päivän.

Aamu alkaa aikaisin kun jälkikasvu ilmeisesti aistii vanhempiensa jännityksen. Sen seurauksena pikkuepeli ei käytännössä nuku puoli kuuden jälkeen, vaan pyörii, vehtaa ja potkii kuten aikamies liskojen yötä viettäessään. Edessä on pitkä päivä itse kullakin.

Itse asiassa koko mennyt viikko ennen perjantaita eli D-dayta on hulvatonta hulinaa. Saan tiistaina nauttia mahataudin aiheuttamasta voimallisesta norjan puhumisesta ja pöntön halailusta, jonka pelkään tarttuvan tulevaan tohtoriin. Keskiviikko menee osaltani osin sängyn pohjalla, vaikka käynkin huojumassa frakkivuokraamossa sekä kartuttamassa valtionkassaa poliisilaitoksella alkoholilain mukaista, entistä huvilupaa maksamassa. Torstai puolestaan menee töiden merkeissä Helsingissä iltaan asti, joten perjantai tulee eteen yllättävän nopeasti ja lyhyillä yöunilla.

Kaiken hyvän lisäksi Patrik ja Jutta saavat itselleen jonkun sortin flunssan, joten kehveli viettää kanssani kotona koko kiireisen perjantaiaamupäivän. Käymme kaupassa ostamassa "jotain pitkävartisia kukkia, jotka eivät saa olla ruusuja", jonka jälkeen vanhemmuuden vuoro vaihtuu MLL:n vuokratädille minun sännätessä alahuuli paksuna jännittämään Jutan väitöstä.

Itse väitös menee tietysti hyvin, kuten kaikki mihin parempi puoliskoni ryhtyy. Jutan pitämä noin vartin verran maallikoille perusasioita esittelevä Lectio tekee meille tutuiksi niin herpesvirukset, sytokiinit kuin immunologian peruskiemurat. Tämän jälkeen alkaa varsinainen tennisottelu.

Oloni on kuin Talin kentällä Niemisen Jarkon peliä tuijottaessa. Istun alhaalla, keskellä auditoriota, ja pääni kääntyy vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle, vastaväittäjän syöttäessä äkäisen pahan kysymyksen Jutalle, joka puolestaan vastaa kysymykseen pikaisella ja terävällä vastauksella. Kysymys, vastaus. Tarkentava kysymys, hyvä pallon haku ja palautus. Korkea pallo, nousu verkolle ja taitava isku takarajalle! Vain hurja tuuletus jää puuttumaan. Keskellä istuva kustos myhäilee suojattiinsa tyytyväisen valmentajan ilmeellä.

Toimittajat loistavat tilaisuudessa poissaolollaan, mikäli siviilinä paikalla ollutta, tyttärestään ylpeätä anoppiani ei lasketa. Syystä tai toisesta virologian alan laaja perustutkimus ei näy seuraavana päivänä Turun Sanomien sivuilla kuten mullistavan havainnon tehnyt terveydenhuollon maisteri, jonka väitöksen mukaan keisarinleikkauspelot vähenevät synnyttäjillä, mikäli niistä kysytään ja keskustellaan etukäteen! Olipa hyvä että tuo asia selvisi! Perustutkimus vs. nollatutkimus, 0-1. Huokaus.

Noin puolessa välissä väitöstä kokee Jutta todellisen arvostuksenosoituksen. Kyse ei ole pidättyväisen, alan ehdottomaan eliittiin kuuluvan vastaväittäjän hyväksyvästä hymähdyksestä, vaan auditorioon ilmestyvästä epäsiististä liimatukasta. Kyseessä on väitöstilaisuuksien vakionaama, eräs ikuinen opiskelija, joka tunnetusti kiertää väitöstilaisuuksissa (juomassa kahvia ja syömässä kakkua). Tänään hän on valinnut neljästä samanaikaisesta väitöksestä juuri Jutan immuunivastetta muuntelevaa lääkehoitoa ja kokeellisia virusten aiheuttamia keskushermostoinfektioita koskevan väitöksen! Tämä siis mieheltä, joka kiertää väitöksiä viikoittain, ja jonka täytyy vähitellen alkaa olla akateemisesti todella monipuolisesti sivistynyt!

Vastaväittäjän päätettyä tulevan tohtorin parin tunnin grillauksen, ja lausuttuaan puoltavan lausunnon väitöksen hyväksymisestä, on juhlan aika. Itse tosin singahdamme kakkukahvien jälkeen kotiin vapauttamaan vuokratädin Patrikin kynsistä. Poika tosin ei tunnista juhla-asuista tohtorinnaa äidikseen, vaan ryntää kädet ojossa häntä hoitaneen tädin luo!

Juhla jatkuu illalla traditioita ja vastaväittäjää kunnioittavalla karonkalla. Kaava lienee aina joka lailla sama: hyvää ruokaa, kiitospuheita puolin ja toisin sekä hyväntuulista vitsailua frakki päällä pönäkkänä istuen.

Karonkan jatkoilla Kuuden kutsumattoman tahtiin joratessani huomaan frakin olevan nimestään huolimatta huono juhlapuku. Kerrospukeutuminen ei ole sisällä pidettävissä juhlissa välttämättömyys, ja kaljapullon mallisilla hartioilla varustettuna kaverina joudun nykimään frakin housujen henkseleitä yhtä mittaa lähemmäs kaulaa. Lakerikengät puolestaan mahdollistavat tahattoman lennokkaat liikkeet tanssilattialla. Muistutan huppelissa heilahtelevaa pingviiniä, joka tanssii kauniin tutkijan kanssa.

Pingviinipuvusta huolimatta olo on kuten Lordilla Ateenan helteessä; hikinen, komeaa asuaan varmasti aavistuksen epäkäytännöllisenä pitävä, mutta menestyksestä ylpeä ja onnellinen. Alahuuleni teemapaise sen sijaan alkaa olla Lordin huulia paremmassa kunnossa. Voisi elämä tohtorinnan puolisona olla kurjempaakin.