FutisSuomen jalkapallomaajoukkue tarvitsee härskin pelitavan. Jouluisen kotikuusen malliin kentälle asetellut huuhkajat eivät riitä. Taktiikkaan tarvitaan mausteita, jotka eivät välttämättä kaikkia miellytä, mutta voisivat tuoda tulosta. Puhun voittamisesta kaikin keinoin.

Monen menestyksekkään uran tehneen pelaajan salaisuus on lähes epäterve Voitonjano. Halu lipittää skumppaa voittajan pokaalista johtaa hurjaan harjoittelumoraaliin, mutta myös ajatukseen siitä, että tarkoitus pyhittää ajoittain keinot.

Joukkueiden kohdalla puhutaan usein voittamisen kulttuurista. Suomen A-maajoukkueen ja sen pelaajien voittamisen kulttuuri on ohutta. Harva huuhkaja pelaa voittavassa joukkueessa Euroopan pääsarjoissa.

Maajoukkueessa ei ole aikaa valmentaa ja harjoitella monimutkaisia kuvioita. Huuhkajien taitotaso ei myöskään riitä siihen, että voittaisimme vastustajat taidokkaalla pelillä.

Olemme tähän asti olleet parhaimmillamme altavastaajan asemassa. Tuota rehellistä suo, kuokka ja Jussi -pelitapaa voisi silti jalostaa entisestään. Tarvitaan härskejä keinoja, jotka ymmärtää hölmömpikin. Tarkoitan kovia otteita ja filmaamista.

Norsunluurannikon ja Chelsean Didier Drogba on kenties kaikkien aikojen afrikkalaispelaaja. Hän on kiistatta taitava, mutta ennen kaikkea tehokas maalintekijä. Iso mies tuuppii, tönii ja kaatuilee vain saadakseen itselleen paremman maalintekopaikan, ja omalle joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. En voi sietää filmaavaa Drogbaa, mutta hänenlaisensa pelaajan ottaisi moni valmentaja omaan joukkueeseensa. Valmentajat jos ketkä tietävät, että jalkapallo on viihteen kaapuun verhottua tulosurheilua.

Sopivissa tilanteissa helposti kaatuilevien pelaajien lisäksi Huuhkajat tarvitsee simovalakarimaista lanausmentaliteettia. Vastustajassa jopa pelkoa herättävää apinanraivoa.

Maajoukkueen vastustajien tarkkailuun pitäisi liittyä myös niiden pelaajien selvittäminen, jotka ovat kuumennettavissa tai joiden pelihalut kärsivät kovista otteista. Henkinen hiostaminen saa osan pasmat sekaisin, kun taas osan pelihaluja hillitsee eräänlainen fyysinen pelottelu.

Efekti on aika väkevä, jos vastustajan pelintekijän sukille tullaan kunnolla heti pelin alussa. Perään sähähdys tyyliin ”tänään ei ole sun päiväs!” En tarkoita mitään entisaikojen Estudiantes-tyylistä sikailua, mutta fyysisen uhan kirkastamista. Hinnan maksamista. Jopa taitavalla Hollannilla on käytössään Nigel De Jong, joten miksi ei myös Suomella?

On selvää, ettei tällaisia keinoja voi ottaa osaksi virallista Huuhkajien pelikirjaa. Tarvitsemme kuitenkin käyttöön kaikki epävirallisetkin keinot, jotta emme hetken päästä ole entistä surkeammissa arvontakoreissa. Viitoskorista on aika vaikea ponnistaa arvokisoihin.

Pyhittääkö tarkoitus keinot?