Työn orjaHyvä ystäväni soitti ja tuskaili sopivan kuntavaaliehdokkaan löytämisen vaikeutta. Olen pähkinyt saman asian kanssa itsekin.

Yhtenä edessä olevien vaalien kuumana perunana pidetään suhtautumista palvelujen ulkoistamiseen. Käsitteenä ulkoistaminen on moniselitteinen, koska kunta voi joko tuottaa palvelun itse tai järjestää sen.

Turun Sanomien mukaan selkeimmin ulkoistamista vastustavat demarit, vasurit ja perussuomalaiset. Itseni yllätti myös kokkarit, joiden mukaan juuri mitään ei voida ulkoistaa. Ruiskukkaislapset lieventävät kuitenkin kantaansa toteamalla, että useita eri toimintoja voidaan toki tilata yksityisiltä palvelujen tuottajilta.

Ilmeisesti puolueet tarkoittavat ulkoistamisella sitä, että kunta pesee Pontius Pilatuksen lailla kätensä, suonette anteeksi raamatullisen vertauksen, yrityksen tai järjestön vastuulle siirtämästään palvelusta. Mitenköhän äänestäjä mahtaa ymmärtää käsitteellisen eron? Onko ulkoistaminen ulkoistamista vasta sitten kun myös palvelutuotannon vastuu siirtyy pois kunnalta?

Jos kaupunki on ostanut mitä tahansa palvelua ulkopuoliselta taholta, on se sitten yritys, järjestö, yhdistys, osuuskunta tai mikä tahansa, niin ongelmien edessä syyttävä sormi osoittaa takuuvarmasti kuntaa. Näin siitä huolimatta, vaikka juridinen vastuu olisikin siirtynyt palveluntuottajalle. Kenellä on moraalinen vastuu, huutaa lynkkaushenkinen joukko maakuntalehden mielipidepalstalla! Olenko siis kyynikko vai kokemuksen mukanaan tuoma realisti? Vai ovatko ne yksi ja sama asia?

Joka tapauksessa ystäväni pyysi minulta apua. Suhtaudun avunpyyntöön vakavasti, vaikka se sinänsä oli absurdi. Minun pitäisi näet pystyä tarjoamaan vinkkiä täysjärkisestä ehdokkaasta.

Perusteluna oli se, että työni puolesta olen lähempänä kunnallista päätöksentekoa mitä hän itse. Lisäksi sitoutumattomana tarjoan ainakin illuusion siitä, että neuvoni ovat objektiivisia. Minulla ja yhteisellä ystävällämme herra paikallistoimittajalla, jolta on myös kysytty apua koska hän tapaa työnsä puolesta kaupungin päättäjiä ja muita valtaapitäviä, on nyt siis mahdollisuus vaikuttaa äänestäjän käyttäytymiseen. Mikä huumaava vallantunne…

Tarjotut raamit ovat sopivan väljät: Ehdokkaan puolueella ei ole väliä, ystäväni käy oman jaakobinpaininsa henkilön ja aatteen merkityksestä, mutta tyyppi ei kuulemma saa olla poliittinen broileri eikä hullu. Jätän hienotunteisuussyistä edellä olevien määritelmien yhteydessä mainittujen henkilöiden nimet pois. Ettei mene herjaamisen puolelle. Sitä kun ei koskaan tiedä miten herkkähipiäisiä ehdokkaat ja heidän fanaattiset kannattajansa saattavat olla.

Onko ystäväni siis epäsuorasti ulkoistamassa ääntään minulle? Minkälaiset laatutakuut hänellä on? Mitään sopimusta välillämme ei ole, eikä raha vaihda tässä yhteistyössä omistajaa. Siirtyykö vastuu myös minulle jos esittämäni ehdokas osoittautuu ahkeraksi tekstaajaksi tai olutta turhan innokkaasti myyväksi kulttuurinystäväksi? Uskaltaako tässä enää auttaa edes ystäviään?

On se siunaus, että kuntavaalit järjestetään vain neljän vuoden välein.

Linkit:
TS – Palveluiden ulkoistaminen jakaa puolueet (12.10.2008)