Al Pacino tekee hurjan roolisuorituksen elokuvassa Naisen tuoksu (Scent of a woman) näytellessään sokeaa reservin upseeria, joka on korvannut muilla aisteillaan puuttuvaa näköä, mutta ei ikävää luonnettaan.

 

Meikäläinenkin alkaa olla aika lepakko, vaikka vielä silmälaseilla hyvin pärjäänkin. Luonteestani en sano mitään, mutta hajuaisti sen sijaan on aina ollut aika tarkka, ja se on myös tuntunut omassa nenässä viime päivät.

Olen käyttänyt pitkään, noin kymmenisen vuotta, aika lailla samaa deodoranttia. CK Eternity on ollut minun ikuinen tuoksuni, satunnaisia hairahduksia muiden hajusteiden maailmaan lukuun ottamatta. Lähestulkoon aina kaapissa on odottanut uusi avaamaton tuubi tuoksua, kun vanha on saatu siveltyä kainaloihin.

 

Reilu viikko sitten peilikaappi ammotti tyhjyyttään, eikä edessä ollut laiva- tai lentokonereissua, jolta olisin voinut käydä hakemassa verovapaata muotitavaraa. Ajattelin ryhdistäytyä, ja ostaa sen enempää ihmettelemättä keskustan tavaratalon miesten tuoksujen keskeltä jonkun uuden hajusteen. Vaihtavathan ihmiset pukeutumisessaankin tyyliä kymmenen vuoden välein?

Aikaisemmin omaa deodoranttia ei edes huomannut. Sen tuoksuun oli tottunut, ja sen mukana kasvanut nuoresta mieheksi. Olin saman CK Eternityn tuoksuisena päässyt opiskelemaan, mennyt kihloihin, valmistunut, mennyt naimisiin, siirtynyt työelämään ja tullut jopa isäksi. Pimeässä huoneessakin vaimoni tunnistaa minut hajusta, enkä nyt viittaa herkullisen hernekeiton sivuvaikutuksiin tai muihin epämääräisempiin feromoneihin.

 

Nyt sängyssämme makaa toinen mies. Seikkailua täynnä oleva Gant Adventure –mies. Valitettavasti seikkailun tuoksu erottuu jatkuvasti myös omassa nenässä. Toisaalta, vaimolle tämä on melkein kuin vieraissa kävisi, joten ehkä minun on vain totuteltava uuteen seikkailijaan sängyssämme.

Uusi tuoksu eroaa kenties liikaa vanhasta tai sitten siinä on pistävämpi käry. Vanhan tuoksun ehdoton etu oli kelvollisen tuoksun lisäksi sen pitävyys. Hiki ei alkanut haista tiukemmassakaan paikassa (ainakaan omasta mielestä). Futistreenien jälkeen on usein tosin ollut tarvetta sipaista dödöä myös jalkoihin.

 

Pistävään hikeen törmää aina välillä myös Kupittaan punttisalilla. Aika usein tiukka miehinen tuoksu korreloi voimakkaasti übermaskuliinisen olemuksen kanssa, johon kuuluu osittain salikliseet eli viidentoista vuoden takaa olevat pinttyneet salihousut sekä mahdollisesti jo hieman repaleinen (hihaton) paita.

Pahimmillaan miehen tuoksu on niin voimakas, että se vastaa lekalla päähän lyömistä. Joka tapauksessa paikalta haluaa poistua viivyttelemättä, vaikka suuntavaisto saattaakin olla sekaisin ja päätä särkeä.

 

Ensi lauantaina on edessä taas jokavuotinen kuntosalin kuusiottelu eli sextathlon. Tuolloin saattaa ympäristön tuoksu olla täynnä miehekästä myskiä, ja uusi deodoranttinikin pääsee kenties ensimmäistä kertaa tositestiin. Saa nähdä pistänkö heikentyneet tulokset uuden deodorantin vai viime kesän päätteeksi sijoiltaan menneen olkapään piikkiin?

Kehuin alussa Al Pacinon roolisuoritusta elokuvassa Naisen tuoksu. Jotta myös loppuun saataisiin kömpelö elokuvaviittaus tekstin aiheeseen, kehotan jokaista ruuhkabussissa tai punttisalilla liian voimakkaista tuoksuista kärsinyttä käymään katsomassa elokuvan Parfyymi (Perfume:The Story of a Murderer). Sen jälkeen jokainen normaalin hajuaistin omaava voi olla tyytyväinen ja elellä autuaan tietämättömänä ympäröivän maailman todellisista tuoksuista.