"Viherpipertäjät ovat todellisuudesta kauas paenneita idealisteja, joiden mielestä kaikkien pitäisi asua luolassa ja pureksia männynjuuria."

Näin kuuluu Hearpedian määritelmän ensimmäinen virke viherpipertäjästä. Lopuksi todetaan, ettei viherpipertäjiä pidä sekoittaa Vihreät -puolueeseen.

Näinhän se maailma makaa, mutta tunnustaa täytyy, että minussa nostaa päätään pieni viherpipertäjä. Olenko juuria järsivä luolaan haikaileva idealisti? En varmasti, pikemminkin ekologisen kuluttamisen muodikkuuden haistanut trendipelle.

Innostuin syksyllä ystäväni kertoessa No Sweat -tennareista, jotka näyttävät klassisilta Conversen Chuck Taylor -koripallotossuilta, mutta valmistetaan reilun kaupan pelisäännöillä. Moisia ihmekenkiä oli kuulemma myynnissä myös Turussa. Napsautin netin auki, ja selvitin asiaa.

Mikä ettei sitä voisi ostaa reilun kerhon tennarit, sillä maistuvathan banaanitkin tasan yhtä hyviltä mitä tavalliset chiquitat. Marssin siis paikalliseen maailmanparantajakauppaan ihmettelemään reilua kaupantekoa:

- Moro.

- Täh?

- Hmm, ovatko nämä teidän No Sweat -tennarit kaikki tässä lattialla?

- Emmää tiiä.

- Tässä ei ole näytä olevan mulle sopivaa kokoa, milloin näitä tilataan lisää?

- Emmää tiiä.

- Aiotaanko näitä ylipäätään tilata lisää?

- Emmää tiiä.

- Myydäänkö näitä tossuja myös jossain toisessa kaupassa?

- Emmää tiiä.

Poistuin liikkeestä lievästi sanoen hämmentyneenä. Liikeidea oli mielestäni hyvä, ja tuotekin varmaan ihan ok, mutta myyjä ei kyllä tajunnut asiakaspalvelusta tuon taivaallista. Tossut jäivät siis ostamatta, ja vinkuintialainen tossunvalmistaja ilman rahojani.

Olen antanut itseni ymmärtää, että viherpipertäjä ei luovuta helposti. En kahlehtinut itseäni kettingillä kaivurin kylkeen iskulauseita huutaen, mutta ajatus reilun kaupan tuotteen hankkimisesta jäi kytemään mieleeni.

Viime viikolla bongasin kotiin tulleesta suuren kauppaketjun mainoksesta paidan, joka mainostaa tuotteen tehdyn reilun kerhon periaatteilla. Tuotteen "DNA" oli kuulemma mahdollista selvittää. Termi kiinnosti aikanaan genetiikkaakin opiskellutta, joten marssin työpäivän päätteeksi kauppaan. Kenties trendikkään ekokuluttajapellen ostosvalintaan vaikutti myös se vähäpätöinen yksityiskohta, että paita näytti reteältä.

Vingautin korttia. Olen nyt virallisesti Länsi-Afrikan ja Intian puuvillan pienviljelijöiden työn hedelmiä päälläni ylpeänä kantava viherpipertäjä.

Jotta en kuitenkaan eksyisi liian kauas kansan syvien rivien todellisista tunnoista, annetaan kolumnin loppukaneetti nimimerkille Talojussi, joka avautuu Agronetin keskustelupalstalla YLEn ohjelmapolitiikasta ja pirullisten viherpipertäjien valheellisuudesta:

" …Samoin joku viherpipertäjä itki kuukkelimetsiensä perään, väitti, että jättämällä hakkuun tekemättä olisi metsänomistaja saanut samat rahat luonnonsuojelusta ja vielä verovapaana!

Ei ollut ensimmäinen kerta kun SuomiExpress lykkäsi tuuttiin tuollaista paskaa."

Linkit:


Hearpedia


No Sweat


Agronet – maatila- ja puutarhayrittäjien portaali