FutisYksisilmäinen ihmettelee yksijalkaisia.

Käkäri, kärkkäri, kärnäri, kärsä, tuikkaus… rakkaalla kärkipotkulla on monta nimeä, mutta liian vähän ammattikäyttäjiä.

Kärkkäri on lapsen ensimmäinen tapa potkia palloa. Hapuilevien askeleiden jälkeen ne, jotka eivät ota palloa käsiinsä, potkaisevat sitä jalan kärjellä.

Tämä lapsenomainen potkutekniikka näyttää unohtuneen Tepsin pelureilta. Valitettavasti.

Käkäri on teknisesti vaikea potku hallita. Pallo voi singahtaa lähes mihin suuntaan tahansa. Niinpä siitä pyritään poisoppimaan jo pikkunappulana. Tilalle kasvavien lihasten muistiin pyritään opettamaan rintapotku. Maallikoille tiedoksi, että rintapotku ei liity millään muotoa ryntäisiin tai muutenkaan rintamukseen, vaan tuolloin palloa potkaistaan jalkapöydällä, nilkka ojennettuna.

Kärsä voi kuitenkin olla osaavissa jaloissa tuhoisan tehokas ase. Sen voi potkaista täydestä vauhdista, ahtaasta tilasta, lujalla voimalla ja ennen kaikkea nopeasti.

Olen kaipaillut Tepsin kärkimiehiltä kärkkäämpiä ja määrätietoisempia otteita vastustajan maalin läheisyydessä. Nyt turhan moni lupaava tilanne tussahtaa torsoksi, kun palloa asetellaan vahvemmalle jalalle sopivaan asentoon liian pitkän aikaa. Kun palloa sitten potkaistaan, ennättää eteen lähes aina vastustajan puolustajan jalka tai muu ruumiinosa.

Niinpä olen ihmetellyt käkärin käytön puutetta. Miksi hyökkääjät eivät käytä maalivahdille vaikeaa potkua enemmän hyväkseen? Kärnäri lähtee liukkaasti pienestä tilasta. Potku on erittäin nopea ja yllättävä, ja useimmiten palloon saa myös väkevästi vauhtia. Vaikka peliväline singahtaisikin päätykatsomoon tai maalivahdin syliin, niin se silti voittaa asettelulla pilatun paikan, josta ei välttämättä synny laukausta lainkaan.

Toisaalta olen myös ihmetellyt vasemman jalan olematonta käyttöä. Voiko tosiaan olla niin, että lajia ammatikseen pelaavat tepsiläiset eivät osaa kunnolla potkaista palloa vasemmalla jalalla? Ymmärtääkseni he ovat harjoitelleet pallon potkimista ohjatusti ja omin nokin vähintään viisitoista vuotta, nykyään päivittäin. Luulisi siinä ajassa kyenneen koulia vasurista muutakin kuin tukijalan.

Ja jos vasen jalka on niin selkeästi huonompi, ettei tyylipuhdas rintapotku onnistu, niin viimeistään silloin kannattaa ottaa kärkkäri osaksi potkuvalikoimaa. On selvästi parempi saada aikaiseksi haparoivampi kärkituikkaus, jolla pyrkii tekemään maalin, kuin tuseerata tilanne pallon asettelulla oikealle jalalle.

Lupaan siis taputtaa käsiäni innolla yhteen kuten pikkulapsi ikään, kun joku Tepsin pelimanneista seuraavan kerran sutaisee palloa rankkarialueella tyylipuhtaalla käkärillä. Vasurilla tai ei.

***
Palveluntarjoajan kuvapalvelinongelma jatkuu yhä, jonka vuoksi myös yläbanneri on kadonnut, eikä uuden asennus tällä hetkellä onnistu. Pahoittelen visuaalisille esteetikoille aiheutuvaa kärsimystä...