Urheilu ja vapaa-aika”All work no play makes Mikko a dull boy”

Keskustelimme kaverin kanssa kuntoilusta. Molemmat tunnustivat tarpeen, sekä perheellisen miehen ajankäytön ongelmat. Oman kropan kuuntelulle ja asialle tekemiselle alkaa olla pakko järjestää enemmän aikaa. Palopuheet pidettiin miehekkään ristiriitaisesti valtavan verisuonia tukkivan pitsaräiskäleen ääressä.

Itselleni sunnuntaifutis on muodostunut henkireiäksi, josta en mielelläni tingi. Sosiaalinen hetki yhdistettynä kilvoitteluun kuningaslajin parissa on hetkittäin elämää parhaimmillaan. Valitettavasti viikon päättävään koitokseen kohdistuu myös aikamoisia päänsisäisiä odotuksia. Etenkin mikäli pallon potkiminen jää kertaan viikossa.

Vaikka pelaaminen on leikkimielistä höntsää, suhtautuu siihen turhankin suurella intohimolla. Vanhenevan miehen lailla mielessä pyörivät omat nurmella esitetyt uroteot, jotka aika on kullannut maailmanluokan liikkeiksi. Valitettavasti nykyisissä pyörähdyksissä on kovin vähän samaa mitä ajan patinoimissa uroteoissa.

Mieli mustenee kun keskitykset karkailevat muille maille kuten Timo Soini konsanaan, ja laukaukset suhahtelevat verkon perukoiden sijasta pitkin pöpelikköä. Hampaiden välistä sihahtaa satunnainen saatana ja pari pakollista perkelettä. Henkinen ruoska sivaltaa omaan selkään kipeästi.

Onnistuneen pelikerran jälkeen koko oma olemus on erilainen. Stressihormonitasot laskevat ja endorfiinit nostattavat pienen pöhnän. Mieli on kirkas, kotiin kiva mennä ja kotitöiden teossa puhaltaa navakka myötätuuli.

Sen sijaan pelikentällä kärsityn kirvelevän tappion yhdistäminen omiin surkuhupaisiin esityksiin vetää mielen matalaksi. Oma nahka on itseruoskinnasta vereslihalla, päivällä syöty pitsa tuntuu tukkivan suonet ja edessä oleva viikko tuntuu lähinnä haavaan kaadettavalta suolalta.

Työviikon aloittamisessakin on ihan erilainen Hohtonsa.