Pohdinta ja pähkintäProvosoida voi niin monella tapaa. Tyylillä ja tyylittä.

Tuoreimman Veikkaajan Liigavarvas-teksti* oli taattua Vesa Rantasta. Provokaatiota ja vastakkainasettelua. Aiheena luonnollisesti suomalaisille tuttu jako jääkiekon ja jalkapallon välillä, mukavasti soppaa yksisilmäisillä stereotypioilla hämmentäen. Henkilöitä nimillä mainiten, siinä kunnianloukkauksen rajamailla keikkuen. Viihdyttävää? Kenties. Arvostusta ansaitsevaa? Tuskin.

Provosointi on vaikea taiteenlaji. Vähän samaan tapaan mitä ammattinaurattaminen. Pieruhuumori saattaa naurattaa tutussa porukassa pienessä pierussa. Vaikka ajattelinkin jonkun lajin kannattajien olevan ”täynnä omaan erityislaatuisuuteensa käpertynyttä näsäviisastelijaa, jotka snobbailevat pikkusormi pystyssä jostain Barcelonan taktiikasta, mutta joita ei jaksa pätkääkään kiinnostaa Veikkausliiga”, niin en minä sitä koko kansalle huutelisi. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto ei ole sama asia mitä ”koulukiusatun kontaktiarkuus”.

Ja jos ei edes ajattele niin, mutta kirjoittaa moista kansallisen levikin omaavassa lehdessä vain provosoidakseen, niin silloin tilanne vasta huolestuttava onkin. Onko sanomisen pakko tai reaktion aikaansaaminen ainoa keino tuntea olevansa elossa, merkittävä? Onhan siinä olemassa se oman erityislaatuisuuden tunne.

Erityisen outoon valoon kirjoituksen saattaa herran aiemmin voimakkaasti esiintuoma oma intoilu pohjoisamerikkalaisen jääkiekon suhteen. Aidon ja alkuperäisen kanadalaisen jääkiekon sielunmaiseman metsästäminen keskeltä kanadalaista korpea jäädytetyltä kentältä. Samaa korpea ja jääkenttää olisi varmasti tarjolla suuressa osassa Suomea. Siellä lätkää pussiin pistäviä nuoria olisi helpompi haastatellakin, kun saisi vahvistaa omia ennakkokäsityksiään omalla äidinkielellään.

En ymmärrä, mitä kolumnisti Rantanen tekstillään tavoittelee. Mitä hyötyä suomalaiselle urheilulle tai jalkapallolle on siitä, että provokaation nimissä kirjoittaa yhden lajin ystävät suohon? Todennäköisintä näet on, että lukijan tunne on pikemminkin hämmästynyt, osin säälivä kirjoittajaa kohtaan.

Kenties herra Rantanen haukkuu seuraavaksi suomalaiset koripallon ystävät maanrakoon? Laji on hieno ja harrastettu, mutta sitäkin seuraavat väärät ja vääränlaiset ihmiset väärällä tavalla?

Kuten todettua, provosointi on vaikea laji. Annetaan herra Rantaselle kuitenkin esimerkki taidokkaasta provokaatiosta. Agent Provocateur ja Kylie Minogue, olkaa hyvät.

 

* Vesa Rantasen Liigavarvas ei valitettavasti ole luettavissa netissä, joten linkitys ei onnistu.