Parisuhde ja perhe"Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia." Ranskan kuningattaren Marie-Antoinetten suuhun vuonna 1789 laitettu lausahdus on monelle tuttu. Kodissamme on viime aikoina toden totta noudatettu tuota kömpelöä neuvoa.

Viime viikko meni jälkikasvun syntymäpäiviä juhliessa. Ystäviä ja sukulaisia kävi juhlistamassa nelivuotiasta epeliämme useampana iltana, ja tarjolla oli joululaulujen mukaisesti herkkua monenmoista. Jopa siinä määrin, että nyt itse joulujuhlan lähestyessä tuntuu siltä, että makeat kakut ja muut herkut saavat jäädä muiden mässäiltäviksi.

Jälkikasvu sen sijaan ei kärsi yliannostuksen oireista. Hänellä on hyvin nopeasti "maha täynnä" arkiruokaa mikäli tiedossa on jälkiruokaa tai muuta herkkua. Lienemme tehneet kotioloissa kaikki kasvattajan perusvirheet syömisen suhteen. Pikkuroikale käy näet jo sujuvasti kauppaa omalla syömisellään:
  • Syöhän nyt, muuten ei tule jälkiruokaa.
  • Kolme lusikallista.
  • Mutta ethän sinä ole syönyt vielä juuri mitään.
  • Kolme lusikallista.
  • Viisi lusikallista, isi näyttää.
  • Neljä lusikallista, kun mä olen nyt neljä vuottakin.
  • Hyvä on, neljä lusikallista.
Toisaalta, allergisen lapsen syöminen on aina ollut eräänlaista poikkeusoloissa elämistä. Tuolloinhan on voimassa myös eri lainsäädäntö, ja kauppaa käydään mitä ihmeellisimmistä asioista. Onneksi reilu kolme vuotta sitten päällä ollut ns. kepulainen syömälakko on päättynyt, ja osapuolet päässeet sopimukseen syömisen tärkeydestä. Vesselin allergiatkin ovat poistuneet lähes täysin.

Aikamoisia poikkeusoloissa elämisen taitoja on vaadittu ennenkin. Kuulin lounaspöydässä tositarinana kerrotun jutun kultaiselta 60- tai syntiseltä 70-luvulta. Tarkka ajankohta jäi minulle hieman epäselväksi.

Joka tapauksessa kertojan isoisä toimi tuolloin jonkin sortin markkinointipäällikkönä. Tapana oli viedä asiakkaita (tuolloin ei vielä puhuttu sidosryhmistä) joululounaalle Turun Marina Palace -hotellin ravintolaan. Joulunalusaikaa kun vietettiin, oli tarjolla perinteistä jouluruokaa. Tämä oli mukavaa asiakkaille, mutta isännälle ajanjakso oli sangen yksipuolinen. Parhaimpana, tai pahimpana, vuotena hän oli ehtinyt syödä joululounaan 25 kertaa ennen jouluaattoa! Ja siitä huolimatta jaksoi uskottavasti kehua vaimonsa tekemiä laatikoita aattoiltana. Aikamoista.

Lopuksi on vielä mahdollisuus pilata ilo teiltä muilta, jotka ette ole syöneet itseänne ähkyksi herkuista ennen joulua, ja valistaa Uuden Suomen uutisella kanelin vaarallisuudesta. Ylenpalttinen piparinsyönti kun saattaa johtaa myrkyllisen kumariinin yliannostukseen.

"Sun henki haisee piparilta. Sa olet taas käynyt piparikaapilla. Tiedätkö sä mitä se tekee sun maksallesi?"

P.S.
Marie-Antoinetten puolustukseksi on sanottava, että alussa siteeraamani kuolematon lausahdus lienee tosiasiassa Jean-Jacques Rousseaun teoksesta Tunnustuksia (Confessions), jossa erään prinsessan kerrottiin päästäneen moisen sammakon suustaan. Niin tai näin, Marie-Antoinette mestattiin neljä vuotta myöhemmin osana Ranskan itsenäistymiskuohuja.

Linkit:
Kepulainen syömälakko?
Älä mussuta liikaa piparia – vaarana myrkyllisen aineen yliannostus (Uusi Suomi, 17.12.2008)