Puin päälleni hyväntuulisuuden haarniskan ja valjastin Rosinanteni eli VW Boran. Rinnallani kulki kolmevuotias Sancho Panza, kun kävin peitsi tanassa kohti Ingvar Kampradin rakennuttamaa jättiläistä. Takarivin virnistelijöille tiedoksi, illan koitoksessa ei ollut mitään freudilaista. Olin mieleltäni puhdas surullisen hahmon ritari keskellä Raision peltomaisemaa taistelemassa tuulimyllyjä vastaan.

Kuten Miguel de Cervantesin klassikkoromaanin sankari, jäin toivottomassa taistossa kakkoseksi. Ulos kävellessäni huomasin ähisten lastaavani rosinanteni uumeniin julmetun painavaa pahvipakkausta. Lastenhuoneen lastulevyhylly voi sekin painaa luisevan ritarin kintereissä. Onneksi apuna oli oma prinsessani Dulcinea del Toboso.

Omaan taistooni vaikutti jättiläisen petollinen temppu. Keskelle sen uumenia oli kätketty ravintola, jossa tarjoiltiin lumoavan hyviä lihapullia herkullisen kastikkeen ja puolukkahillon kera. Minuun iski sulovilenmäinen saituus, ja nautin edullisen mutta runsaan 15 lihapullan annoksen mansikkajuustokakkujälkiruoan kera. Atrian mainoksista tutun sloganin ”Hyvä ruoka, parempi mieli” lailla lihapullat nostivat verensokerini humalluttavalle tasolle, edellä mainituin kohtalokkain seurauksin.

Sancho Panza piti isäntäänsä hulluna, mutta oli hourupäisen Don Quijoten leikissä mukana toivoen tulevansa rikkaaksi. Patrik hyötyi Ikean reissusta euron maksaneen suihkupullon verran, jääden nuolemaan näppejään kuin Sancho Panza ikään.

Don Quijoten lailla minäkin huomasin lopulta taisteluni tuulimyllyä vastaan hullutukseksi. Olin narri, kun en ymmärtänyt elämän realiteetteja. Ikea on globaalin maailmantalouden jättiläinen, jonka palveluista minunkin on tarpeen oppia nauttimaan.

Linkit:


Don Quijote