Stereoissa soi18 vuotta on pitkä aika odottaa. Enää ei tarvitse. Olen nyt nähnyt Pearl Jamin livenä.

Vuoden 1992 Ruisrock muistetaan lähinnä Nirvanan esiintymisestä Kansanpuistossa. Ystäväni Karhuherra muistaa kyseisen festivaalin pettymyksestä. Samana vuonna lavalle oli määrä kavuta myös juuri tähteyteen ampaissut Pearl Jam, mutta bändi jätti viime hetkessä saapumatta paikalle.

The Gaslight AnthemSolisti Eddie Vedderin henkilökohtainen muistikirja oli varastettu edellisenä iltana Ruotsissa (tai Tanskassa?), josta järkyttyneenä yhtye perui keikan. Nuori Karhuherra kuunteli uutista typertyneenä, vastaostettu keikkapaita päällä. Itse taisin olla kotona muuten vain sekaisin.

Tänä keväänä päätimme ottaa vahingon takaisin. Ostimme The Hivesliput Lontoon Hard Rock Calling -festivaalin perjantaille 25.6.2010. Pääesiintyjänä Pearl Jam, ja lavan lämmittelijöinä Ben Harper & Relentless 7, ruotsin ihmeet eli The Hives, nousevat tähdet New Jerseystä eli The Gaslight Anthem sekä kalifornialainen trubaduuri nimeltä Robert Francis. Voisi olla kehnompaakin?

Tälläkin kertaa ystäväni osti keikkapaidan. Minäkin ostin, vaikka mielessä leijui vielä epäilyksen siemen. Olihan Ben Harper ja Eddie Vedderlämppäreistä eniten odottamani Wolfmother joutunut pari viikkoa aiemmin perumaan osallistumisensa festivaalille. Ehkä Pearl Jamin ukoillekin olisi sattunut jotakin?

Emme olleet Hyde Parkissa yksin. Väkeä. Oli. Paljon. Päivä oli loppuunmyyty. Takanamme eräs heppu arveli paikalla olevan karkeasti 100 000 ihmistä. Suomessa kahdeksan kaupungin väkiluku ylittää tuon rajan.

Pearl JamErehdyin iltapäivän aikaan sanomaan ystävälleni ääneen, miten suurkaupungissa väki osaa käyttäytyä massoissa, eikä tungeksi vähämielisten lailla. Miten väärässä olinkaan.

Viimeisen lämmittelijän eli Ben Harperin aikana brittiläinen hienotunteinen etiketti oli huuhdottu alas viktoriaanisiin viemäreihin. Hyde Parkissa vallitsivat viidakon lait, joiden tulkintaa humalaiset ladit Eddie Vedderhämärsivät entisestään kiskomalla keppanaa kaksin käsin.

Tunnelman käytyä pelottavan tiiviiksi tällaiselle nyrkillä tapettavan kokoiselle festarivieraalle, olin valmis luopumaan iltapäivän aikana hankitusta paikasta noin 30 metrin päässä lavasta. Hengissä säilymisen vietti vei onneksi voiton hieman paremmasta näkymästä.

Tungin itseni järmäämään Mike McCreadyperinteisen mikserikopin nurkille. Merkittävästi ryysis ei helpottanut sielläkään, mutta eipä sentään pelko vienyt nautintoa pääesiintyjän kuulemisesta. Näkyvyyden kanssa olikin sitten vähän niin ja näin.

Mitä sitten voisin sanoa itse musiikista? Ihan joka keikalla ei lähes 30 °C:n helteessä ole iho kananlihalla. Tällä kertaa pettämätön erinomaisen musiikin mittari väräytti karvat Matt Cameronpystyyn useamman kerran.

The Hivesin solisti Howlin´ Pelle Almqvist mainosti yhtyeensä keikan olevan 40 minuutin orgasmi. Showmies oli aika lähellä totuutta, sillä ainakin vieressäni seissyt tukevahko naisihminen kiljui siihen malliin, että lupauksella oli katetta.

Ero Pearl Jamin keikkaan oli siinä, että koko loppuunmyyty puiston väki meni pähkinöiksi McCreadyn kitarasukupuolesta riippumatta, ja kyseinen hekuman huippu kesti lähes kaksi ja puoli tuntia. Hyvää kannatti odottaa, vaikka 18 vuotta tuntuikin pitkältä ajalta.

“And he still gives his love, he just gives it away
The love he receives is the love that is saved
And sometimes is seen a strange spot in the sky
A human being that was given to fly”


Linkit: Stone Gossard
Hard Rock Calling 2010
Pearl Jamin keikan biisilista
Kuuntele keikkataltiointia




Yleisömeri