Stereoissa soiKoen nyt ymmärtäväni hieman paremmin uskovaisia. Heinäkuun ensimmäinen lauantai-ilta tarjosi minulle hengellisen hurmostilan. Pearl Jamin konsertti kokosi kaltaiseni uskovaiset yhteen suviseurojen lailla.

Vapauduin Tukholman Globenissa kahdeksi ja puoleksi tunniksi estoistani. Siellä minä tiedeuskovainen lauloin suoraa kurkkua, silmät kiiluen, ympäröivästä maailmasta tuon taivaallista välittämättä. Iho kananlihalla ja kädet ylös kohotettuina. Jos illan ylipappi Eddie Vedder olisi tullut luokseni ja koskenut otsaani, olisin todennäköisesti kaatunut lattialle ja puhunut kielillä. Halleluja!

En ollut ainoa hurahtanut. Ympärilläni oli pitkälti toistakymmentätuhatta PJ-uskovaista. Heistä kiihkeimmät kuuluvat Ten Clubiin, jonka jäsenistä useat kiertävät konserttikaupungista toiseen kuin apostolit opettajaansa seuraten. Antaen ja saaden energiaa.

Parilla hepulla oli Globenin edustalla päällään T-paita, jonka rintamuksessa komeili pitkätukkaisen Vedderin tyylitelty kasvokuva. Se muistutti kummasti erästä toista tyyppiä, jonka on uskottu puhuneen vaikuttavasti parituhatta vuotta sitten Lähi-idässä. Vertaus uskovaisiin ei ole kovin kaukaa haettu.

Mutta mikä on tämän suuria tunteita ja uskollisuutta herättävän yhtyeen sanoma? Uskonnon sisältö?

Biisien sanoitukset olivat etenkin yhtyeen alkutaipaleen aikana sangen synkkiä. Niissä maailmaa katsottiin hyvin tummien lasien läpi. Alkutaipaleen suurimman hitin sanoitus syntyi kouluampumisesta kirjoitetun uutisen pohjalta. Toisaalta, aika synkkää on tarinaniskentä Vanhassa testamentissakin.

Herrat ovat kasvaneet ja kypsyneet kaikin tavoin kahdessakymmenessä vuodessa. Musiikki on saanut monipuolisempia sävyjä, ja sanoituksissa on mukana uudenlaista toivoa. Huoli yksilöistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä on yhä läsnä, mutta vire on kääntynyt positiivisemmaksi. Vaihtoehtorokin sijasta musiikissa on selkeää flirttailua valtavirran, punkin, popin ja jopa folk-musiikin suuntaan. Uuden testamentin toivoa?

Kokemus on tuonut mukanaan varmuutta, mikä näkyy mm. siinä, että yhtye ei koskaan soita kahta samanlaista ja samansisältöistä keikkaa putkeen. Saarnan sisältö vaihtelee joka ilta, joka puolestaan tekee yhtyeen seuraamisesta mielekkäämpää.

Huomaan kuulostavani uskovaiselta, joka levittää itselle kolahtanutta sanomaa. En ole silti lähdössä saarnaamaan ovelta ovelle, samalla bootleg-levyjä kaupaten. En myöskään tuomitse teitä, jotka ette yhtyeen suuruutta näe ja kuule.

Toivon vain, että minulle aukeaa mahdollisuus nähdä yhtye livenä lauteilla vielä kolmannenkin kerran. Haluan saavuttaa musiikillisen nirvanan uudelleen.



***

Blogin päivittäminen ei ole onnistunut 30.6. jälkeen, sillä tuolloin palveluntarjoajan palvelimet levisivät varmuuskopioista huolimatta. Tästä syystä myös vanhojen tekstien kuvat ovat pääsääntöisesti hävinneet bittitaivaaseen, eikä uusien kuvien liittäminen tunnu vielä onnistuvan. Toivon saavani myöhemmin liitettyä tekstin yhteyteen pari hurmoksellista keikkakuvaa...