Tunnustetaan,
olen ajastani taas kerran jäljessä. En ole oikein koskaan kuulunut
diffuusiokäyrän "nopeiden omaksujien" piiriin. On kyseessä sitten ollut
mikä tahansa innovaatio. Nämä pojat ovat keksineet rokin uudestaan. Ja
minä keksin keksinnön taas muita myöhemmin.
Muse: Hysteria
Joka vuosi brittimedia nostaa esiin "uudet rokin pelastajat", ja Musea
on hehkuteltu käytännössä koko viime vuosi. Tuolloin ilmestynyt
loistava pitkäsoitto "Absolution" sisältää suurimmaksi osaksi minulle
vielä tuntemattomaksi jääneitä kappaleita, mutta herranen aika tämä
sinkku kolahti. "Hysteria" on juuri nimensä veroinen kappale.
Istuin pimeänä iltana bussissa matkalla töistä kotiin, kun pienen
taskuradioni surkeista kuulokkeista korviini kantautui
"radiotoimittajan" sisään spiikkaaman kappaleen alkutahdit. "Aah,
köyhän miehen Radiohead", tuumin. Annapa olla kun kappale pyörähti
toden teolla käyntiin. Siinä jäi Thom Yorke kumppaneineen kauas kun
Matthew Bellamy karautti falsettinsa lentoon. Ja millä potkulla kitara,
basso ja rummut valtasivatkaan tajuntani! Tätä herkkua ei ole kuullut
Radioheadilta sitten "Just":n.
Kolumnikuninkaan Samuli Knuutin mukaan Bellamy kuulostaa kaverilta,
joka tilaa pitsaakin falsetissa. Hitto soikoon, kitarasoolon alkaessa
olin jo hyppäämässä kuraisilla kengilläni bussin penkille ja huutamaan
kurkku suorana, kunnes sisäinen nopeudenrajoittimeni iski käytöksen
hillinnän päälle. Mikä kitarasoolo, mikä vimma, mikä… hysteria! Minulle
samaa mitä näille kavereille. Tuplana.
"Hysterian" parasta antia onkin kitaralla kaahaus, sillä tämä kappale
jos mikä tulee soittaa vispaamalla kitaran vartta hullun lailla,
roikottamalla päätä alhaalla tukka silmillä ja polkemalla
samanaikaisesti jalalla maata kuin vikuroiva mustangi. Musea
hehkutettiinkin muistaakseni myös raskaan rokin spesiaalilehdessä
Hamarassa, jossa armon normaalisti saavat vain ne hautakiviä öisin
kaatelevat joka kodin toivevävyt. Tämä on aikamoinen kehu ja
avarakatseisuuden osoitus hevimiehiltä. Tai sitten Musen tuorein
pläjäys on vain niin kertakaikkisen hyvä, että se kolahtaa kaikkiin,
joiden mielestä Edisonin sähkölampulla ei ollut paljoa virkaa, mutta
onneksi se myöhemmin johti sähkökitaran keksimiseen.
Asiaan liittyviä linkkejä:
http://www.muse.mu
perjantai, 6. helmikuu 2004
Kommentit