Tunnustetaan, olen ajastani taas kerran jäljessä. En ole oikein koskaan kuulunut diffuusiokäyrän "nopeiden omaksujien" piiriin. On kyseessä sitten ollut mikä tahansa innovaatio. Nämä pojat ovat keksineet rokin uudestaan. Ja minä keksin keksinnön taas muita myöhemmin.

Muse: Hysteria

muse.jpg Joka vuosi brittimedia nostaa esiin "uudet rokin pelastajat", ja Musea on hehkuteltu käytännössä koko viime vuosi. Tuolloin ilmestynyt loistava pitkäsoitto "Absolution" sisältää suurimmaksi osaksi minulle vielä tuntemattomaksi jääneitä kappaleita, mutta herranen aika tämä sinkku kolahti. "Hysteria" on juuri nimensä veroinen kappale.

Istuin pimeänä iltana bussissa matkalla töistä kotiin, kun pienen taskuradioni surkeista kuulokkeista korviini kantautui "radiotoimittajan" sisään spiikkaaman kappaleen alkutahdit. "Aah, köyhän miehen Radiohead", tuumin. Annapa olla kun kappale pyörähti toden teolla käyntiin. Siinä jäi Thom Yorke kumppaneineen kauas kun Matthew Bellamy karautti falsettinsa lentoon. Ja millä potkulla kitara, basso ja rummut valtasivatkaan tajuntani! Tätä herkkua ei ole kuullut Radioheadilta sitten "Just":n.

Kolumnikuninkaan Samuli Knuutin mukaan Bellamy kuulostaa kaverilta, joka tilaa pitsaakin falsetissa. Hitto soikoon, kitarasoolon alkaessa olin jo hyppäämässä kuraisilla kengilläni bussin penkille ja huutamaan kurkku suorana, kunnes sisäinen nopeudenrajoittimeni iski käytöksen hillinnän päälle. Mikä kitarasoolo, mikä vimma, mikä… hysteria! Minulle samaa mitä näille kavereille. Tuplana.

"Hysterian" parasta antia onkin kitaralla kaahaus, sillä tämä kappale jos mikä tulee soittaa vispaamalla kitaran vartta hullun lailla, roikottamalla päätä alhaalla tukka silmillä ja polkemalla samanaikaisesti jalalla maata kuin vikuroiva mustangi. Musea hehkutettiinkin muistaakseni myös raskaan rokin spesiaalilehdessä Hamarassa, jossa armon normaalisti saavat vain ne hautakiviä öisin kaatelevat joka kodin toivevävyt. Tämä on aikamoinen kehu ja avarakatseisuuden osoitus hevimiehiltä. Tai sitten Musen tuorein pläjäys on vain niin kertakaikkisen hyvä, että se kolahtaa kaikkiin, joiden mielestä Edisonin sähkölampulla ei ollut paljoa virkaa, mutta onneksi se myöhemmin johti sähkökitaran keksimiseen.

Asiaan liittyviä linkkejä:
http://www.muse.mu