”Ottelun jälkeisenä päivänä mietin aina lopettamista. Kahden päivän päästä on jo kova hinku päästä kentälle.” Viktoria Plzeńin 38-vuotias kapteeni Pavel Horvath pelaa Mestarien liigaa. Minä pelaan höntsäfutista.

Mikä saa Teemun jatkamaan, kysellään lehdissä säännöllisesti. Maallista mammonaa maaliruisku ei enää kaipaa. Ulkoisten vaikuttimien sijaan jäljellä on vain aidoin motivaationlähde. Selänne pelaa, koska se tuo tyydytystä. Pelaaminen on hauskaa.

Syy on sama useimmilla korvien välistä nuorilla, mutta jänteiden osalta ikääntyneillä. Pallon perässä juostessa tai kiekon kanssa luistellessa on mahdollisuus tavoittaa jotain lapsuudesta. Peli-ilo.

Väittäisin peli-ilon olevan vahvasti sukua ns. flow-kokemukselle. Asiaa on vuosikymmenet tutkinut arvostettu sukunimihirviö, psykologi Mihály Csíkszentmihályi. Sanoisin hänen olevan kanssani samoilla linjoilla.

Wikipedia tietää tutkijaa lainaten kertoa, että ”flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. …Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.”

Jokainen palloa pelannut tunnistaa tunteen. Aika ajoin flown osatekijät ovat täysimääräisesti läsnä. Päämäärä on selkeä, keskittyminen täydellistä, ajantaju katoaa ja oman minän arviointi häipyy. Epäilen Cristiano Ronaldon unohtavan kampauksensa kun peli kulkee. Pallo pysyy koukussa, tilanne on hallinnassa ja pallon pullistaessa vastustajan verkkoa saa tehdystä maalista välitöntä palautetta. Tehtävä on itsessään palkitseva. Tilille rapsahtavat miljoonat ovat maalia vilpittömästi tuulettaessa sivuseikka.

Flow-kokemuksen ainoa mainitsematta jäänyt osatekijöistä on se, että tehtävä ei saa olla liian helppo eikä liian vaikea. Kyvyt ja haastavuus ovat tasapainossa. Tämän vuoksi en itse voisi saavuttaa flow-kokemusta Santiago Bernabeulla, eikä minulle makseta pallon potkimisesta kalavelkoja kummempia summia.

Asiaa voi tarkastella Horvathin kaltaisena veteraanina myös toisesta näkökulmasta. Haaste muodostuu liian suureksi, koska fysiikka ei kestä.

Jos jokainen askel tuottaa tuskaa, täytyy peli-iloakin kaivaa normaalia syvemmältä. Joskus sen voi jopa hukata. Illalla ja seuraavana päivänä jokainen askel kivistää. Nilkat naksuvat ja huutavat hoosiannaa. Mieleen nousee ajatus siitä, onko tässä mitään järkeä.

Kysymys on väärä. Ei pallon potkimisessa lähtökohtaisesti ole mitään järkeä. Pelaaminen on ihmislajille luontaista. Homo Ludens. Leikkivä ihminen. Pallo on paras lahja lapselle yli kulttuurirajojen. Jokainen tietää mitä sillä pitää tehdä. Heittää, potkia, puskea. Pitää hauskaa.

Mutta entä jos hauskanpito ei ole enää mahdollista? Kulumat tai muut loukkaantumiset yksinkertaisesti estävät pelaamisen? Sitä pelkää varmasti jokainen palloon kiinni kasvanut.

Puhuin erään kollegan kanssa ikääntymisestä ja sen vaikutuksista pelaamiseen. Hän totesi nykyään pallon liikkuvan miehiä enemmän. Pelitavan on ollut pakko muuttua. Muutos ei välttämättä ole huonompaan suuntaan. Tulosta kuulemma syntyy yhä. Nuoret juoksevat kuin pässi narussa konkarien pyörittäessä peliä. ”Vanhuksilla” on yhä hauskaa.

Kääntöpuolena on ollut havainto omien perinteisten vahvuuksien heikkenemisestä. Vastustajasta ei enää pääse ohi nopealla rytminvaihdoksella. Sellaisia ei ole enää olemassa muuta kuin sydämen rytmihäiriöiden yhteydessä.

Tämä itselle ominaisesta luopuminen on tuskainen tunne. Vieressä kirmaa parikymmentä vuotta nuorempi elastinen ja nopea miehenalku, jonka olisi ennen juossut heittämällä kiinni. Kyl määki ennen, käy varttuneemman mielessä. Nyt pallo pitäisi ryöstää jollain muulla keinolla.

Samalla aivoihin iskeytyy muistikuva siitä, miltä tuntuu kun teloo nilkan, polven, olkapään tai jonkun muun paikan oikein huolella. Läpitunkevan fyysisen kivun. Pitkän pelitauon tuovan henkisen tuskan. Lopullisen luopumisen pelon. Itsesuojeluvaisto ottaa vallan. Ei tässä maailmanmestaruudesta kamppailla. Oma elanto ei ole tästä pelistä kiinni. Ei tuohon tilanteeseen välttämättä tarvitse mennä…
 
Toivottavasti syksy tarjoaa Pavelille ja meille muille vielä monta flow-kokemusta.

Linkit:
Flow (Wikipedia)