FutisPohdinta ja pähkintäJos meillä Suomessa on vielä tekemistä rakentavan jalkapallolutuurin, kuten ystäväni jalkapallokulttuuria kutsuu, kanssa, niin onneksi myös lieveilmiöt ovat vielä kohtuullisen harmittomalla tasolla.

Pienimuotoiseen vähä-älyisyyteen törmää Turussakin silloin tällöin. Kupittaanpuistossa saattaa nähdä paikallisotteluiden yhteydessä joidenkin voimajuomaa nauttineiden halailua, mutta suuremmilta ylilyönneiltä on onneksi vältytty. Katsomossa saattaa kaikua huuto, jossa ilmoitetaan vihattavan sitä toista joukkuetta. Matkaa suuren maailman suuren luokan hölmöilyyn on onneksi vielä paljon.

Kupittaanpuiston rauhoittamiseen riittää pari ratsupoliisia, mutta huomenna Lontoon suunnalla on töitä kokonaisella hevoslaumalla ratsastajineen. Jalkamiehillä on puolestaan hyvä olla päällään mellakkapoliisin vermeet. Edessä on kolmen vuoden tauon jälkeen paikallisottelu Millwall – West Ham.

John Grishamin romaanista Firma tehdyssä samannimisessä elokuvassa Tom Cruisen näyttelemä asianajaja juoksee pakoon rikollisiksi osoittautuvia yrityksensä edustajia. Tuoreemmassa brittiläisessä elokuvassa Firm juostaan siinäkin nyrkit pystyssä, mutta firmalla tarkoitetaan eri asiaa kuin lakiasiaintoimistoa. Leffassa kerrotaan nuoren West Hamin ”firmaan” liittyneen pojan tarina. Niissä yrittäminen on ihan muuta kuin tavallisessa yrityksessä.

Jalkapalloseurojen kannattajien firmat tarjoavat mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyttä ja tuoda jännitystä elämään. Mikä muu saa veren kuohumaan, sydämen hakkaamaan ja adrenaliinin virtaamaan kuin edessä oleva yhteenotto toisen joukkueen firman kanssa? Päällä tuliterät tennarit ja viileät verkkaripuvut. Kädessä pesäpallomaila.

Vaikka pari vuotta vanha elokuva on fiktiivinen, kuvaa se hyvin 1980-luvun thatcheriaanisen Ison-Britannian tuskaa, jossa työttömyysaste oli korkea ja nuorilla miehillä vähän tekemistä. Ja maailmassa on aika vähän vaarallisempia asioita mitä näköalattomat nuoret miehet.

Leffassa West Hamin kannattajat ottavat verisesti yhteen Millwallin kannattajien kanssa. Valitettavasti oikea maailma ei ole muuttunut kovin paljoa kolmessakymmenessä vuodessa. Vihanpito seurojen kesken on yhä ilmiliekeissä. Elokuvan yhteydet tähän päivään ovat muutoinkin turhan lähellä.

David Cameronin johtamaa Iso-Britanniaa kritisoidaan veropäätöksistä, joista rautarouvaksi kutsuttu Margaret Thatcher osasi vain unelmoida. Luokkaerot kasvavat jälleen. Työttömyys ja heikko toimeentulo yleistyy. Lisäksi jalkapallo-otteluiden lippujen hinnat ovat karanneet tavallisen palkansaajan hyppysistä.

Mitä siitä seuraa? Uusi sukupolvi toivottomia ja pitkästyneitä nuoria vihaisia miehiä, joilla ei ole rahaa? Heille merkitystä elämään antavien firmojen kukoistus?

Tappeleminen kun on maksutonta kulttuuria?

Linkit:
The Firm (2009)