Parisuhde ja perheMaailman pörsseissä kauppaa tehdään ympäri vuoden. Juhlapäivinä suurkaupunkienkin pörssit sulkeutuvat, ja meklarit rauhoittuvat. Luolavuoren pörssi on poikkeus. Siellä käydään kauppaa vuoden jokaisena päivänä.

Brittiläinen meklari Nick Leeson tuli surullisenkuuluisaksi sijoittaessaan toisten rahoja miljoonatolkulla onnettomin tuloksin. Käytännössä yksittäisen miehen yltiöpäisen kaupanteon ja tappioiden pimittämisen seurauksena nurin meni Britannian vanhin investointipankki, Barings Bank.

Meillä kotona Luolavuoren pörssissä kauppaa käydään samalla intohimolla, mutta onneksi pienemmin panoksin. Isän, äidin ja jälkikasvun osakekurssit nousevat ja laskevat toinen toistensa silmissä päivittäin. Erityisen aktiivisesti kauppaa käydään ruokapöydässä, jossa vanhempi epelimme neuvottelee lähes tauotta omasta syömisestään. ”Mä syön vielä neljä haarukallista kun mä olen neljä vuotta. Sitten mä saan mennä?” Tai aina yhtä vetoava ”Mun ei ole enää nälkä, mutta jälkiruokaa mä voisin ottaa.”

Normaalisti osakekurssit nousevat ja laskevat pörsseissä sitä mukaa kun osakkeita ostetaan ja myydään. Luolavuoren pörssi toimii hieman toisin. Siellä jälkikasvun osakkeet kääntyvät minun silmissäni yleensä sitä rajumpaan laskuun mitä aktiivisemmin hän yrittää kauppaa käydä. Pörssimeklarien kiihkeys tuntuu käsin kosketeltavana. Käsirysyltä on sentään vältytty, vaikka hermot ovatkin eri osapuolilta menneet moneen kertaan.

Pojan tilanne ja osin käytös muistuttavat Nick Leesonin kohtaloa. Täytyy vain toivoa, etteivät hänen kaupankäynnin seuraukset ole toimintaa rahoittavan perheyhtiö Peltoniemi & Pakarisen taloudelle yhtä tuhoisia mitä Leesonin omalle rahoittajalleen.

Epäilin vajaa neljä vuotta sitten ruokapöydässä käytyjen taistelujen vuoksi pikkuepelin olevan sisäsyntyisesti kepulainen. Skenaario oli sangen kauhistuttava. Nyt näyttää pahasti siltä, että pikkukaveri käy kauppaa kokkarimaisella yritteliäisyydellä. Ei tunnu kovin paljoa paremmalta vaihtoehdolta. Etenkin kun hän käy kauppaa mielestäni aivan vääristä asioista.

On jännä nähdä, missä vaiheessa ruokailuun ilmestyy demari- tai jopa vasemmistopiirteitä. Minun ei ole kovin vaikeaa kuvitella epeliä ”huolehtimassa” vähemmän pitämänsä ruoan jakamisesta omasta annoksesta pikkuveljen lautaselle. Tasa-arvon ja solidaarisuudessa nimissä totta kai. Tuskin ilahdun siitäkään piirteestä.

Meillä ruokailu on, kuten monessa muussa kodissa politiikka ja pörssikurssit, sangen tunteita herättävää touhua.

Nyt täytyy lopetella. Korviin kantautuu jo Luolavuoren pörssin avaavan vellikellon kilinä.

Linkit:
Kepulainen syömälakko?