Ajaessani synnytyslaitokselta kotiin radiossa soi Happoradion kappale: "Nyt on kaikki toisin, nyt on kaikki toisin, nyt on kaikki toisin kuin ennen. Miltä se nyt tuntuu kun on vippi vaihtunut porttikielloksi? Näkökulma muuttuu linnusta sammakoksi". Tämä pisti miehen miettimään.

Oma roolini synnytyksessä oli aika vähäinen. Yritin olla tarvittaessa henkisesti läsnä, ja tiukimmassa ponnistusvaiheessa kannustukseni muistutti lähinnä kuntosalivalmentajan työtä. "Nyt sisään hengitys nenän kautta! Ponnista, ponnista! Ja vielä jaksaa, vielä jaksaa! Anna palaa supistus loppuun!" Pääosa yöstä meni kuitenkin omalta osaltani Rumbaa lukiessa ja salmiakkia syödessä vaimon luodessa vieressä elämää. Isyyden rakentaminen on vasta alussa.

Vaikka vanhemmuuden suhteen olenkin vasta irtautunut telineistä 50 km:n kävelylle, olen jo ehtinyt tehdä joitain hätäisiä havaintoja. Ihmisellähän on perinteisesti ajateltuna viisi aistia, joilla havainnoimme ympäristöä. Osalla ihmisistä on tosin myös kuudes aisti, jonka tuottamia havaintoja mm. kerrostalokyttääjien sivusto (www.kyttaajat.net) ansiokkaasti esittelee.

Näkö on ihmisen aisteista tärkein, sanotaan. Vastasyntyneellä se tosin on olemattomassa roolissa, mutta minulle se on äärimmäisen tärkeä. Isyyden aistihavainnoista visuaaliset havainnot ovat pääosin olleet positiivisia. Pojan tahattomat hymyt, toinen toisiamme katsoa killittäminen ja ylipäätään leimautuminen lapseen ja vanhemmuuteen ovat osaltani voimakkaimmin tapahtuneet näköaistin avulla.

Kuulo eli auditiiviset aistimukset sen sijaan eivät ole poikkeuksetta olleet positiivisia. Mieltä toki herkistävät suloiset röhinät, ähellykset ja tahaton pieruhuumori, josta yhtäkkiä huomaa nauttivansa eri tavalla mitä ennen. Mielen sen sijaan vetää mustaksi keskellä yötä jatkuva hillitön huuto sekä jokailtainen vehtaus, johon kuuluu myös pojan kaarelle vetävä karjunta.

Tuntoaisti on puolestaan pienen ihmisen tärkein aisti. Myös minulle se antaa paljon, sillä kummankin toiselleen antama lämpö lämmittää myös mieltä. Eikä sanonta pehmeä kuin vauvan peppu tule sekään tyhjästä. Tuntoaistimuksena huikea on myös erilainen rapsuttelu ja hyväily. Minut saa lähes nirvanaan rintakehääni rapsuttelemalla, ja myös pieni apinanpoikani saa turvaa ja hyvää oloa hänen hyväilystä. Simpanssien tapa hoitaa yhteisönsä sosiaalisia suhteita kirppuja nyppimällä ja toinen toisiaan rapsuttelemalla saattaisi olla hyvä neuvo myös meidän tupo-neuvotteluissa sovun aikaansaamiseksi.

Haju- ja makuaisti ovat suureksi osaksi sama asia. Vanhemmuus on tuonut mukanaan uusia havaintoja myös niiltä osin. Lähinnä negatiivisia, sillä paska haisee paskalle, vaikka vauvan olisikin. Vain hieman erilaiselle. Taustalla on myös oma pelkoni siitä, että kotini pinttyy vähä vähältä puklausten hieman happaman maidon ja kakan tuoksuiseksi. Olohuoneen sohva on jo osansa imetysten myötä saanut. Heti kun kotimme alkaa haista "lapsiperheeltä", ole ystävällinen ja sano siitä minulle.

Poika tuntuu myös sekoittavan viidennen aistini eli oman asento- ja liikeaistin, jossa asentoreseptorit välittävät tietoja pään asennosta painovoimakentässä. Välillä näet tuntuu pää olevan pilvissä ja seuraavana hetkenä veri pakkautuu päähän samalla tavalla kuin rekillä pää alaspäin riippuessa.

Kuudes aisti, jota kerrostalojen mummot käyttävät naapurien toimia tarkkaillessaan on kehittymässä vauhdilla myös minulle. Vanhemmuuteen liittyvä huoli jälkikasvun hyvinvoinnista pakottaa hipsimään sängyn viereen tarkistamaan hengittääkö poika vai ei, ja onko vaipassa muutakin kuin imukykyä. Jatkuva tarkkailu, olettamusten ja väärien johtopäätösten tekeminen ovat siis sitä vanhemmuuden mukanaan tuomaa kuudetta aistia parhaimmillaan.

Jos itseäni koskevat havainnot ovat olleet siis eroteltavissa aistien mukaan, on pojastakin mahdollista tehdä jo ensimmäisiä turhan pitkälle meneviä olettamuksia. Jos olen itse pitänyt itseäni aina kaupunkilaisena, on myös pikku roikaleesta kasvamassa paljasjalkainen samanlainen. Selvät merkit kaupunkilaisesta, kenties jopa hyvästä talouden pyörät pyörimässä pitävästä kuluttajasta, ovat jo nähtävissä.

Palvelutarjonnan tulee pelata moitteetta ja ripeästi, sillä muutoin tulee äänekästä mutta kehittävää palautetta. Nälän antaessa ensimerkkejään on eteen lykättävä rinta täynnä maitoa alta aikayksikön. Palvelua tulee siis olla saatavissa 24/7, vaikka sitä ei välttämättä juuri kyseisellä hetkellä tarvitsisikaan.

Lisäksi palvelun laadun tulee olla korkeatasoista. Tyynyn päällä ja rinnan äärellä nautiskellen on mukava maata kuin roomalaisylimys ikään. Halvat korvikkeet kuten tutit ovat luonnollisesti poissuljettu vaihtoehto, jotka sylkäistään vastenmielinen ilme kasvoilla pois suusta.

Positiivisena piirteenä käyttäytymiselle on myös sen työllistävä vaikutus, sillä palveluiden säännöllinen käyttö ja työtehtävien tarjoaminen vaihdettavien vaippojen muodossa eivät anna työttömyyden tunnetta äidille ja isälle.

Menneen parin viikon elämysmatkan ensihavainnot eivät varmasti ole luotettavia, mutta vanhemmuuden tutkimusmatkailijana teen kenttähavaintojani varmasti jatkossakin. Kaikenkattavaa vanhemmuuden teoriaa tuskin syntyy, mutta voinen todeta Happoradion kappaleessa lauletun sanoman olevan osaltani päinvastainen. Porttikielto on vaihtunut vipiksi, ja ennen kaikkea näkökulma sammakosta lintuperspektiiviin.