TPSManchesterissa katsomossa lauletaan ”Glory, glory, Man United”. Liverpoolissa puolestaan petetään itseä hoilaamalla ”You´ll never walk alone” Gerry & The Pacemakersin tunnetuksi tekemän viisun tahdissa. Mitä Turussa lauletaan Euroviisukarsintojen lisäksi?

Jääkiekon puolella tutolaiset lyövät lättyä pussiin. Ainakin kannatuslaulussa. Valitettavasti viisu on samaa tasoa mitä nyky-Tuton peliesitykset, joten radiokanavaa tulee yleensä vaihdettua ottelumainoksen yhteydessä.

Lätkä-Tepsillä on klassikon asemaan noussut "Hunajata"-rallatus. Vastustajia vuosikaudet ärsyttänyt Erkki Liikasen esittämä maalilaulu. Nuorelle talousväelle tiedoksi, joiku ei ole Suomen Pankin pääjohtajan nuoruuden hairahdus, vaan Seuran mainoksista tutun muusikko Liikasen uran tähtihetki. Näin omasta näkökulmasta.

Jalkapallon puolella turkulaisseurojen tilanne on ankea. Inter Turun kannatuslaulusta minulla ei ole mitään käryä. Mahdollisesti sellainen on, mutta ainakaan viisu ei ole jäänyt lähtemättömästi mieleen. Se siitä siis.

Tepsin futisotteluissa raikuu periturkulaisen muusikon Ressu Redfordin säveltämä ja esittämä kipale ”Mustavalkoinen”. Sinänsä hyvä, että kotikaupungin muusikko on kantanut kortensa kekoon, mutta valitettavasti kappale ei kuulu sävellyksenä herran ylväimpiin hetkiin. Pikemminkin biisi saa aikaan katsomossa istuvalle lätkäjätkien hyvin tunteman ”aina saa hävetä” -fiiliksen.

Nyt Ressulle on ilmaantunut haastaja. Saukka.

En tiedä mikä mies tämä Saukka on, mutta kyseessä tuskin on Saukki ja Pikkuoravat -levytyksistä tunnettu setämies. Kenenkään ei siis tarvitse menettää yöuniaan sitä kauhukuvaa ajatellessaan, että Sauvo ”Saukki” Puhtila olisi hylännyt pikkuoravat synkkään metsään jäisiä käpyjä järsimään.

Tämä Saukka on uusi kyky.

Kyseessä on ilmiselvä rakkauslaulu. Ei klassinen ”poika tapaa tytön, poika tapaa tytön isän ja poika päättää jatkaa poikamiehenä” -laulu, mutta taatusti täydellä intohimolla sävelletty, sanoitettu ja sovitettu rakkaudenosoitus. Tepsin jalkapalloseuralle.

Saa nähdä jääkö Saukan tunnustuksenomainen viisu elämään pidemmäksi aikaa, vai onko se pelkkä internjetin ohimenevä ilmiö?

Voin vain kuvitella, että Liikasen Ekin laulama Hunajata kohtasi aikanaan runsaasti epäileviä tuomaita. Mutta miten moni olisi tänä päivänä valmis vaihtamaan maalilaulun? Tuskin kukaan.

”Kahta en vaihda, toinen on Hunajata-maalilaulu, ja toinen on…” Päteekö sama 2040-luvulla Saukan lauluun?