TPSTyöpaikoilla rutistaan säännöllisesti siitä, miten esimies ei vain osaa ja johto ei tajua kokonaiskuvaa. Prosessit ovat pielessä ja organisoinnissa on ongelmaa. Potkut koko köörille, on aamukahvijurnuttajien tuomio.

Kannattajat suhtautuvat omaan seuraan ja sen johtoon hieman samaan tapaan. Valmentaja ei tajua peluuttaa oikeaa kokoonpanoa ja toimitusjohtaja hassaa rahat tusinakavereihin, tai vielä pahempaa; hallintoon. Sinne valuvat fyrkat toimistotunarien muhkeisiin palkkoihin.

Viime vuosina on ollut hämmentävää olla Tepsin värien tunnustaja. Valittamisen aiheet ovat isoa kuvaa tarkastellessa olleet vähissä. Liigamestaruus on toki kiertänyt seuran, mutta muutoin menestys on ollut jopa odottamattoman makoisaa. Neljä kertaa pronssilla viimeisen kuuden vuoden sisään, ja päälle Suomen Cupin mestaruuden ryöstö Klubin kotikentällä stadilaisten nenän edestä.

Remellystä helpotti aiemmin Sugar Daddy Sairanen, mutta viimeiset pari kautta on mustavalkoisissa eletty suu säkkiä myöden. Nykyinen toimitusjohtaja Marco Casagrande ja päävalmentaja Marko Rajamäki ovat voineet vain haaveilla pohjattomasta pussista, josta ammentaa pelaajakauppoihin. Tekemistä on sanellut talouden tasapainottaminen. Viimeinen on kovin tuttu sanapari myös muualla työelämässä.

Kauden 2011 tilinpäätös kipusi plussan puolelle. Samaa on odotettavissa myös vuodelle 2012. Tämä on häkellyttävän hieno suoritus. Onnistuneet pelaajamyynnit ovat tuoneet kirstun pohjalle kahisevaa ilman, että se olisi näkynyt dramaattisesti urheilullisessa menestyksessä. TPS on kasvattajaseura, kuten Veikkausliiga on kasvattajasarja. Faktoja, jotka on kovakalloisemmankin kannattajan hyväksyttävä.

Keskustelupalstoja lukiessa tulee sellainen olo, että kestävän talouden tavoite on yleisesti hyväksytty kannattajien parissa. Suurin osa ymmärtää, että vaikka kyse on elämysbisneksestä, ei sitä voi tehdä takapuoli ruvella vuodesta toiseen. Jatkuvuus kärsii, mikäli mopo keulii liian hanakasti. Kysykää vaikka tamperelaisilta.

Tällä hetkellä Tepsin kannattajien usko toimitusjohtaja Casagranden kykyihin on samaa luokkaa mitä omenauskovaisilla muutama vuosi sitten Steve Jobsin suhteen. Marraskuun uutispuutteessa pelaajien jatkosopimusten julkistaminen sai aikaan hurmoksellista hyminää. Kyllä Casa osaa. Hunajata.

Mutta kuten jokainen tietää, mikään ei muutu niin nopeasti kuin kannattajan mieli. Muutama heikompi esitys, ja hätäisimmät ovat vaatimassa vähintään päävalmentajan päätä vadille. Toimitusjohtaja on puolestaan ihan kujalla, ellei ymmärrä kannattajan kiistatonta faktaa. Ja se on erottamisen arvoinen todiste arvostelukyvyn puutteesta.

”Meillä on täysi luottamus päävalmentajan kykyihin”, lienee valmentajan näkökulmasta se kaikkein pelottavin lausahdus. ”Toimitusjohtaja nauttii täyttä luottamusta hallituksen keskuudessa”, on puolestaan lause jota Casagrande ei halua julkisesti kuulla.

Tällä hetkellä molemmat herrat nauttivat täyttä luottamusta aamukahviaan ryystävien kannattajien parissa. Sen ei tarvitse huolestuttaa kumpaakaan. Päinvastoin.