Urheilu ja vapaa-aikaRolling Stonesilla on vanha hitti nimeltä Mixed Emotions. Kyseiseen sanapariin tiivistyy myös tänään päättynyt Suomen jalkapallokausi vuosimallia 2009.

Olisin mutissut jotain surullisesta esimerkistä ja supistetuista mielenterveyspalveluista, jos minulle olisi ennen kauden alkua sanottu, että Tepsin leirissä pronssimitali ja Eurocup-paikka tuntuvat kevyeltä pettymykseltä.

Pettymys oli silti päällimmäinen tunne, sillä kulta oli tarjolla loppuun asti, ja hopeakin kaatui viimeisen pelin heikkoon viimeistelyyn (ja RoPSin häpeälliseen esitykseen aiemmin Honkaan vastaan). Sen sijaan mestaruuspokaalia nostelivat Pensseli-sedän valmentamat pojat, ja tasapeli-hopeaa maisteltiin Espooseen matkanneessa bussissa.

Jalkapallokauden ”huipennus” eli Suomen Cupin finaali tahkottiin tänään Helsingissä, turkulaisten ja tamperelaisten toimesta. ”Ei vois vähempää kiinnostaa”, totesivat tsadilaiset. Tämä näkyi myös puolityhjänä Finnair-stadionina.

Interin ja TamU:n ottelu oli siitä hankalaa seurattavaa, että en oikein osannut olla kummankaan joukkueen puolella. Itse asiassa ideaalitilanne olisi ollut, että kultamitaleja ei olisi ripustettu kummankaan joukkueen pelaajien kauloihin.

TamU vilisee ärsyttäviä pelaajia, kuten Vili ”puhtaasti jaloille” Savolainen, Aleksei ”zlatanmaiset elkeet” Kangaskolkka ja Jonne ”isän poika ” Hjelm. Penkin päässä puhisee Suomen William Shatner. Interiä sen sijaan tuntuisi ylipäätään oudolta kannattaa.

Turkulaisen jalkapallokulttuurin kannalta pitää kaiketi olla tyytyväinen Håkansin poikien voittoon. Kaupunkiin tulee ensi kesänä enemmän europelejä ja asema maamme futispääkaupunkina vankistui entisestään.

Kyllä se Furuholmin Timon riekkuminen silti näytti häijyltä. Hieman kuten Mick Jagger trikoissaan Mixed Emotions -videolla. Uskon vanhojen ukkojen katsovan kyseistä videota tänä päivänä aika sekavin tuntein.