Pohdinta ja pähkintä”Ulkoavaruuden naapureillamme riittää tilaa.” – eräs SETI-tutkija 1960-luvulla.

Katsoin YLE Teeman lähettämän kaksiosaisen Kuuleeko avaruus -dokumentin maan ulkopuolisen elämän etsimisestä. Jotenkin ohjelmassa esiintynyt syntymäsokea fyysikko Kent Cullers visualisoimassa radiosignaaleja toimi itse oivana analogiana SETI-tutkimukselle. Kyse on aika lailla poikkeuksellisesta tutkimuksesta.

Antiikin Kreikan filosofi Demokritos epäili vajaa 2500 vuotta sitten taivaalla olevien tähtien olevan muualla olevia maailmoja, ja joillakin niistä olevan elämää. Miehen ajatukset pelottivat aikalaisia. Kysyä sopii, olemmeko juuri antiikin kreikkalaisia kummempia? Ainakin scifi-elokuvat ja muu pelottelu myy hyvin.

Mielenkiintoisen näkökulman tutkimuksen tekoon toi myös maan ulkopuolista elämän mahdollisuutta tutkiva jesuiittapappi Guy Consolmagno, joka pohti jopa maan ulkopuolisten asukeille annettavan kasteen problematiikkaa. Astronomia on itse asiassa ainoa maallinen tiede, jota Vatikaanissa tutkitaan. Ja näitä asioita siellä sitten muiden muassa pohditaan?

Kirkon kannalta kasteen ulkoavaruuden olioille antamisen pohtiminen lienee perusteltua, mutta sitä ennen meidän tulisi ylipäätään oppia kommunikoimaan vieraiden kanssa. Ensin ihan vaan ihmisten kesken, jonka vaikeudesta meillä on esimerkkejä riittämiin. Tuoreimpana esimerkkinä Iltalehden Kaariina Hazardin kohua nostattanut ”muistokirjoitus” edesmenneestä Tony Halmeesta, jota nainen selitteli väärinymmärretyksi mediakritiikiksi.

Mutta takaisin maan ulkopuolisen elämän tutkimiseen. Työn mittakaavasta antoi oivan esimerkin tähtitieteilijä Seth Shostak, joka vertasi oman galaksimme tähtimäärää hiekanmurusiin. Jos yksi tähti olisi hiekanjyvä, täyttäisi pelkästään Linnunradan tähtimäärä hiekanjyvinä hyvinkin kuorma-auton lavan. Koska radioteleskoopilla voi tutkia vain yhtä tähteä kerrallaan, mahtuvat tähän mennessä kartoitetut tähdet hiekanjyvinä pienen lapsen kämmenelle.

Tänä päivänä tutkimusta tehdään lähinnä yksityisten lahjoitusten varassa. Yhdysvaltojen kongressi lopetti näet vuonna 1993 NASAn SETI-tutkimuksen rahoituksen vedoten loppuraportissa siihen, ”ettei 30 vuoden aikana ole löydetty yhtään marsilaista”. Kenties Fermin paradoksi ei ollut heille tuttu?

Oman panoksensa tutkimukseen voi kantaa valjastamalla oman tietokoneensa laskentatehon datamurskaukseen koneen luppolaskenta-aikana. Mikäli maan ulkopuolisen elämän tutkiminen ei ole ”oma teekupposesi”, voi tiedettä edistää vaikka eri syöpien, Alzheimerin tai Parkinsonin taudin tutkimiseksi lataamalla omalle koneelle pienen laskentasovelluksen. Sama onnistuu nykyään myös PlayStation 3 -konsolilla, joten tietokonepelejä pelaamallakin voi parantaa maailmaa. Linkit SETI@home ja Folding@home -tutkimuksen tekoon alla.

Itse asiassa varsinaisen kimmokkeen tämän tekstin kirjoittamiselle antoi ystäväni HeVin lähettämä linkki Amerikan luonnonhistoriallisen museon luomaan videoon, joka alla. Antaa vähän perspektiiviä maailmankaikkeuteen ja siihen, miten ainutkertaisessa paikassa sitä saa elää.



Yhteisestä sinisestä helmestä on syytäkin pitää huolta.

Linkit:
Astrobiologia (Wikipedia)
Fermin paradoksi (Wikipedia)
SETI@home (pääosin englanniksi)
Folding@home (englanniksi)
Kaarina Hazardin kolumni: Ludvig Borga