Pohdinta ja pähkintä"Alzheimerin herra lamaannuttaa minua päivä päivältä hiukan enemmän. Liian usein sattuu, että ryöstän rikkailta, mutten muistakaan, kelle fyrkat piti antaa..."Manu Larcenet, ”Robin Hood, metsien ikämies”.

Tuota se ikääntyminen taitaa olla, vaikka ei sairastaisikaan Alzheimerin tautia tai kekkuloisi Sherwoodin metsässä päivät pitkät trikoot jalassa. Lisäksi virkamiehen hommissa ei voi juuri ryöstää keneltäkään, Suomessa kun ei kukoista muualla tarpeelliseksi nähty lahjontakulttuuri.

Asiaan, asiaan. Vanhuksillahan on tapana jäädä jaarittelemaan omia juttujaan, eivätkä pääse asiassa eteenpäin. Välissä saattaa unohtaa mitä juttua piti ylipäätään kertoa.

Tällä kertaa jutun juoni on ikääntyminen. Urheilun saralla perinteinen merkkipaalu on kunnioitettava 35-vuoden ikäpyykki. Sen ylityksen jälkeen on lupa kilvoitella ikämiessarjoissa ja veteraanikisoissa. ”Ei kangistuvasta ukkelista ole enää vastusta nuorille kolleille. Loukkaa vielä raukka itsensä.”

Tämä on minulle se vuosi. 35 vuotta raksahtaa mittariin. Mutatoidun ikämieheksi.

Miltä muutos tuntuu? Osa ystävistäni on jo rajapyykin ylittänyt. En ole havainnut suurta ulkoista eroa. Osalla on sikspäkki yhä nähtävissä muuallakin kuin jääkaapissa. Kenties urheiluvammoista toipumisennuste on hieman pidentynyt kymmenen vuoden takaiseen.

En ole myöskään aistinut merkittävää muutosta henkisellä puolella. Ovat samanlaisia pojankoltiaisia tai nelikymppisinä syntyneitä kuten ennenkin. Osa on hieman vastuullisempia mitä aiemmin.

Onko ikä siis enemmän asenne? Ei, mikäli on tutkijoihin uskominen.

Lääkäri Mika Liukkonen on tutkinut Pajulahden liikunta- ja valmennuskeskuksessa kehon ikää ja biologisen iän tietoisuutta osana työ- ja toimintakykyä. Hänen mukaansa ikääntymisen voi jakaa ainakin kronologiseen ikääntymiseen (kalenteri-ikä), sosiaaliseen ikääntymiseen (kokemukset) ja biologiseen ikään (toimintakyky). Lisäksi puhutaan ns. psykologisesta iästä, joka on pitkälti ihmisen itse kokema ikä, fiilis. Mikäli Liukkosen tutkimus kiinnostaa tarkemmin, niin lisätietoa löytää tekstin lopussa olevasta linkistä.

Oma kronologinen ikäni on tiedossa, vaikka sen sanotaankin olevan kaikkein harhaanjohtavin iän ominaisuus. Biologisesta iästä en ole tehnyt testiä. Toivon toki, että se olisi pikemminkin pienempi mitä kronologinen lukema, vaikka toiveelle lienee katetta yhtä paljon mitä Kreikan valtionvarainministerin luottokortilla baarissa.

Sosiaalinen ikä kertoo kuulemma normeista ja oletuksista, ja kohtelee Talouselämän mukaan naisia miehiä julmemmin. Tarkoittaako se sitä, että minulla on yhä lupa käyttäytyä kuten ennenkin? Ripustautua nuoruuden illuusioon ja pohtia miten pahasti näyttäisin pelleltä nuorison suosimassa T-paidassa? Keski-iän kriisin oireet moottoripyörineen kuulostavat kovasti sosiaalisen iän itsepetokselta.

Psykologinen ikä lieneekin se olennainen. Miltä tuntuu? Mikä pössis?

Itsestä tuntuu hyvältä, kronologisen iän lukemista riippumatta. Etenkin kun saan kuukauden päästä juhlistaa ikämies-sarjaan siirtymistä yhdessä ystävien kanssa kuten Robin Hood iloisten veikkojen kera.

Teemaan sopinee silti Jarvis Cockerin ja Ali G:n versio Pulpin kappaleesta Help the Aged?



Linkit:

Kehon ikä – kartoitus (Mika Liukkonen, pdf)
Ikä, se on aina väärä (Talouselämä, 3.6.2010)