"Muutos on aina pahasta", tapaan leikkisästi sanoa. Tosin joskus muutosta nykyiseen jopa kaipaa.

Työpaikallani muutoksenpelko on aikaansaanut värikkäitä seurauksia. Tiedotusvälineet ovat olleet innoissaan kuin pieni poikani rautakaupassa. Lähes joka päivä on eri lehdistä saanut lukea mitä ja mihin pitäisi saada muutos. Tiedä sitten onko tässä kaikessa mitään uutta saati varsinaista muutosta vanhaan.

Turun kaupungin verkkosivujen graafinen ilme on myös muuttunut. Uusi ja uljas turku.fi julkaistiin syyskuun puolessa välissä Turun päivänä. Siirtyminen vanhasta värikkäämmästä maailmasta lähes mustavalkoiseen ilmiasuun on saanut tunteet pintaan, ja mielipiteitä muutoksesta on esitetty puolesta ja vastaan.

Osan mielestä väritelevisio keksittiin jo vuosikymmeniä sitten, ja sille on syynsä miksi mustavalkotelkkari hävisi olohuoneistamme. Toisten mielestä pelkistetty on kaunista, ja auttaa erottamaan olennaisen ja ajankohtaisen. Kolmas oli järkyttynyt entisestä värien sekamelskasta, ja neljäs puolestaan nykyisestä värittömyydestä ja aneemisuudesta. Kuudennen mielestä valkoinen on uusi musta, ja musta on aina chic.

Mielipiteitä on yhtä monta kuin sivuilla kävijöitä. Itse pidän yksinkertaista selkeänä ja kauniina. Tekeekö se myös minusta yksinkertaisen? Tuskin ainakaan kaunista. En sentään suhtaudu asioihin kovin mustavalkoisesti.

Osa ihmisistä elää muutoksesta. Koko ajan pitää uusiutua ja tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Ainakin olohuoneen verhot täytyy vaihtaa vuodenajan mukaan, mistä seuraa myös sohvatyynyjen päällisten säännöllinen uusiminen. Sen jälkeen matto tuntuukin jo vanhalta ja kulahtaneelta. Noidankehä on valmis.

En pidä itseäni rutiinien orjana, mutta pidän suunnitelmallisuudesta. Sen takia odottamattomat muutokset, jotka vievät maton alta erityisesti omilta vapaa-ajan riennoiltani, kismittävät. Töissä asiaan ei tule suhtauduttua samalla intohimolla, sillä muuttuvat suunnitelmat kuuluvat työn luonteeseen.

Mieltäni saattaa närästää kohtuuttomasti sinänsä pienen asian, kuten vaikkapa viikoittaiseen tietovisaan osallistumisen, meneminen sivu suun muiden velvoitteiden vuoksi. Tiedät kai tuon ruokatorvea korventavan tunteen? Siirrä se mielessäsi korvien väliin. Siinä ei paljoa panadolit auta.

Jokaisessa pilvessä on kultareunus. En tiedä minkälaisessa pilvessä pitää olla uskoakseen tuon, mutta ihan aina muutos ei ole pahasta. Joskus sen ansiosta voi saada aikaiseksi jotain enemmän tai vähemmän mielekästä.

Tällä kertaa muutos kohdistuu Hornankattilan navigointiin ja kommentointiin. Jatkossa vanhoja kolumneja voi hakea myös aakkosjärjestyksessä, kolumnin nimen mukaan. Aiempi kronologinen ja vuosikohtainen haku toimii tietysti yhä. Kommentoinnissa on käytössä ns. sanatarkistus, eli voidaksesi kommentoida tulee sinun syöttää kommenttikentän alareunaan laatikossa näkyvä kirjaimet (ISOILLA kirjaimilla). Toiminnon avulla estetään koneellinen roskakommentointi.

Klikkaa siis oikealta Sivut-valikon alta "Kolumnihakemisto". Ei muuta kuin vanhoja vuodatuksia lukemaan ja kommentoimaan. Muutoksen tuulet puhaltavat.

Linkit:


Turun kaupunki
Kolumnihakemisto