Aiheesta kirjoittaminen vaatii ehdottomasti oikeanlaiset valmistelut: taustalle brittiläistä musiikkia, mielellään lad-kulttuuria röyhkeästi edustavaa Oasista, vereen aavistus alkoholia, kenties tuopillinen Newcastlea. Mistä on kyse? Tunnelman luomisesta.

Yliopistonkadulla sijaitseva Pikku-Torre oli aiemmin tunnettu loistavana pihviravintolana, jota se varmasti on yhä tänäkin päivänä, mutta minulle ja monelle muulle tuo paikka on nykyään köyhän miehen Old Trafford, Anfield ja White Hart Lane. Pieni ravintola on muuttunut Turun todelliseksi jalkapallopyhätöksi, jonka rinnalla väitän Kupittaan stadionin Veritas-katsomoineen jäävän pahasti kakkoseksi. Paikaksi, jossa tunnelma on korkealla.

Olen luultavasti Pikku-Torren suhteen myöhäisherännäinen, sillä ravintola mainosti mielestäni jo ainakin viime kauden aikana näyttävänsä Canal+:n lähettämiä Englannin Valioliigan pelejä screeniltä. En vain tuolloin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Meillähän on ihan oikeita jalkapallon ystäviä kaupungissa!

Nyt olen hurahtanut mies. Lauantaisin mieli polttelee kohti Pikku-Torrea, etenkin jos aamulla lukee Hesarista tulossa olevan oman suosikkijoukkueen Manchester Unitedin peli. Puolustuksekseni täytyy heti sanoa, että olen kannattanut ManUa jo 80-luvun puolesta välistä, joten media-ikoni Beckhamin myötä en ole joukkueesta innostunut. Joka tapauksessa joukkueesta riippumatta Valioliigaherkku houkuttelee aika tavalla polkaisemaan pyörällä kohti Yliopistonkatua.

Saatat ajatella minun olevan säälittävä kaveri, joka tuijottaa yksinään savuisen baarin nurkassa jalkapalloa ja litkii itseään tukevaan iltapäivätuhnuun. Kaikkea muuta. Paikalla on monta kymmentä samanlaista. Ei sentään, sillä vaikka asiakaskunnan joukossa erittäin suosittu Newcastle Brown Ale maksaakin  inhimilliset neljä eukkua, tulee minun usein otettua jalompaa juomaa, cokista. Toisaalta, ei kolme euroa pitkästä suomalaisesta hanagepardistakaan ole paha hinta. Etenkään kun voi todella keskittyä olennaiseen, ei alkoholiin vaan mahtiviihteeseen, Ryan Giggsin pallokuljetukseen!

Pubien yleinen ongelma on mielestäni niiden savuisuus. Pikku-Torressa on tämäkin asia ratkaistu oivalla tavalla. Futista voi kytätä silmä kovana kahdelta screeniltä, toinen tupakoitsijoiden puolella, toinen savuttomassa autuudessa. Loistavaa asiakaspalvelua, sanon minä! Tässäkin tapauksessa tämä jalkapallokeidas on todellinen public house, olohuoneen jatke siinä mielessä mitä minä pubilla ymmärrän.

Uskon kaiken hyvän lisäksi, että Valioliigapelien näyttäminen kannattaa Canal+:n röyhkeistä maksuista ja datatykkeihin koituneista investoinneista huolimatta. Mietipä itse: miten moni pubi on tupaten täynnä nuoria janoisia miehiä lauantai-iltapäivällä klo 14 alkaen? "Se on hyvää bisnestä", sanoisi Harkimon Hjallis. Rapia sata jalkapallonystävää lipittää hetkessä yhden datatykin hinnan talolle.

Reilu joukko lajien kuninkaasta innostuneita tuijottaa siis pelejä viikonloppuisin Pikku-Torressa. Paikalle on helppo mennä yksin tai porukalla, kukaan ei katso mitä juot tai olet juomatta, ja maalien tai pelkästään hyvien tilanteiden kohdilla desibelit nousevat etäyleisön keskuudessa. Hienointa on silti mennä katsomaan peliä ystävien kanssa. "Asiantuntevat" kommentit, hiljentyminen vastustajan pellen tehdessä maalin, riemuitseminen holkkipolvi van Nistelrooyn läväyttäessä taas kerran pallon verkon perukoille. Tiedät mistä puhun. Nähdään Pikku-Torressa.